Maa
- Zemlya (1930)
Takavuosina Nelosen "jotain aivan muuta" - mainokseen
päässyt, ukrainalaisen Alexander Dovzhenkon Maa
(Zemlja aka Earth, 1930 Neuvostoliitto), on kertomus ukrainalaisen
maaseudun murroksesta. Uudet tuulet puhaltavat ja perinteiset maanviljelytavat
saavat väistyä, kun kylään ostetaan ensimmäinen
traktori. Kaikki eivät ota muutosta suinkaan ilolla vastaan,
vaan seurauksena on epäluuloja ja ongelmia.
Dovzhenkon (1894-1956) viimeisen mykkäelokuvan aihe ei varmasti
kuulosta etukäteen kovinkaan kiinnostavalta, mutta se mikä
tästä elokuvasta tekee mielenkiintoisen on toteutus. Luonnon
kuvaaminen ei ole koskaan ollut helppoa ja useat elokuvat ovatkin
hyvistä yrityksistä huolimatta olleet kiiltokuvamaisia
eivätkä ole onnistuneet tavoittaamaan sellaista henkeä,
kauneutta ja harmoniaa, jota aihe vaatisi. Tässä suhteessa
Maa muodostaa iloisen poikkeuksen. Dovzhenko tavoittaa luonnon hengen
ja puhtauden tavalla, joka tuskin jättää ketään
täysin kylmäksi. Kukkivat omenapuut, pilvinen kesätaivas
sekä lainehtivat viljapellot henkivät elämää,
jollaista vain harvat elokuvantekijät ovat vuosikymmenten saatossa
pystyneet siirtämään filmille.
Koska Sergei Eisenstein on vanhoista neuvostomestareista tunnetuin,
on viisainta verrata Maata hänen varhaisiin teoksiinsa saadakseen
Dovzhenkon elokuvasta etukäteen mahdollisimman paljon irti.
Näitä kahta ohjaajaa voisi verrata hyvin taidemaalareihin:
siinä missä Eisenstein "piirsi" elokuviaan terävillä,
ohuilla ja lyhyillä vedoilla, on Dovzhenkolla käytössä
paksu pensseli, jolla hän vetää pohdiskelevia, pitkiä
viivoja. Se kumpi on parempi, on katsojan aivan itsensä päätettävissä.
Maa ei kuitenkaan kaikesta visuaalisesta häikäisevyydestään
huolimatta ole täydellinen elokuva. Toki siinä on useita
todella hienoja kohtauksia, jotka ovat syystäkin jääneet
elokuvahistorian lehdille. Valitettavasti täytyy myös
todeta joidenkin kohtausten tuntuvan hieman oudoilta ja huolimattomasti
tehdyiltä, aivan kuin Dovzhenko ei olisi välittänyt
viimeistellä elokuvaansa. Paikoittain myös runsas ylinäytteleminen
on hieman häiritsevää.
teksti: ©
2004 Kari Glödstaf

|