Uudenvuoden aatto (2001)

Ihmiskunnan ainoa toivo -niminen elokuvaryhmä on tehnyt jo 10 lyhytelokuvaa. Ryhmä nappasi muistaakseni yhdellä uusimmista elokuvista Norjassa festivaaleilla palkinnon. IAT eroaa edukseen monella osa-alueella. Se ei ole pelkkä amatööriryhmä, jolla on harrastus. Tuntuu, että he kuvaavat kuin työkseen, mutta kuitenkin harrastuksena.

Olen katsonut heidän viime vuotisen Hyppy -lyhytelokuvan, joka herätti kiinnostukseni. Helmikuussa valmistui ryhmän uusin lyhytelokuva Uudenvuoden aatto (Suomi 2001). Seitsemän ja puoli minuuttia pitkä elokuva on tietenkin kerronnallisesti nopeampi ja ajanjakso lyhyempi kuin täyspitkissä elokuvissa. Tässä suhteessa ei sovi soveltaa samaa arviointikykyä mitä käytän muiden elokuvien suhteen. Arvosteluasteikko ei siinä mielessä ole täysin sama mitä muilla elokuvilla.

Ismo Kiesiläisen ohjaama ja käsikirjoittama Anni Mustosen kanssa lyhytelokuva Uudenvuoden aatto kertoo tytön (Anni Mustonen) ja äidin (Irma Mustonen) suhteesta. Symboliikalla, (niin kuin Kiesiläinen itse kirjoittaa symbolisilla transportaatiovälineillä) ja vähäsanaisuudella kerrotaan heidän väleistä uudenvuoden kynnyksellä. Katsojalle kerrotaan vain vähän, äiti työskentelee kaupassa myyjänä, tytöllä on kaveri nimeltä Maija ja he ovat viettäneet viime vuonna yhdessä vuoden vaihtumista. Kysymyksiä siis syntyy elokuvan jälkeen.

Missä on isä? Miksi he eivät sulata tinaa tänä vuonna? Miksi äidin ja tytön välit ovat menneet tällaisiksi? Uudenvuoden aatto on kovin tulkinnallinen, koska Kiesiläinen on jättänyt (taas) paljon sanomatta. Katsojan täytyy muodostaa tarinansa kovin vähistä osasista. Ja miksi tyttö on tyttö eikä tytär?

Kiesiläinen kertoo Ihmiskunnan ainoan toivon websivuilla, että elokuvasta oli alun alkaen tarkoitus tehdä erilainen ja irrallinen lyhytelokuva suhteessa IAT:n muuhun tuotantoon. Uudenvuoden aaton kulku ja näkökulma on kuitenkin yllättävän samanlainen mitä katsomassani Hypyssä. Siinä poika kertoo rakkaudestaan tyttöön ja kerronta tapahtuu monologin kautta niin nyt myös Uudenvuoden aatossa. En tiedä kuinka samanlainen tämä uusi lyhytelokuva on IAT:n muun tuotannon kanssa, mutta yhtäläisyyksiä sillä on ainakin Hypyn kanssa.

Pienellä karsimisella tai oikeastaan juonen ja maneerien muuttamisella (jos näin uskaltaisin sanoa) olisi Uudenvuoden aatosta saatu kasaan todella viihdyttävä. Nyt elokuva tuntuu joka katsomisella Hypyltä, vaikka tarinoiden ympäristöissä tai hahmoissa olikin vastakkaisuuksia.

Uudenvuoden aatto on kuitenkin huomattavasti parempi mitä muut näkemäni kotimaiset amatöörielokuvat. Kiesiläinen, Mustonen ja kuvaaja Lauri Räty saavat kiitosta laadukkaasta jäljestä. IAT:n taso on vakuuttavaa, turhaan tekniikalla kikkailuun ei sorruta, näyttelijät eivät ylinäyttele ja juoni on haastava katsojalle. Kokonaisuutena ja näissä olosuhteissa Uudenvuoden aatto on todella hyvä ja ehdottomasti katsottava kotimainen lyhytelokuva.