Kardinaalin asialla - Under the Red Robe (1937)

Victor Sjöström ohjasi Hollywoodista lähtönsä jälkeen enää kaksi elokuvaa. Ruotsissa valmistunut Herrasväki Markurell (1931) osoittautui pettymykseksi niin ohjaajalle kuin yleisöllekin, jonka jälkeen Sjöström päätti unohtaa elokuvanteon muutamaksi vuodeksi. Sjöström palasi elokuvien pariin 1935, jolloin Alexander Korda tarjosi hänelle mahdollisuutta ohjata Jeesus-aiheinen elokuva. Rahoittajat vetäytyivät hankkeesta kuitenkin viime hetkellä, joten työn alle otettiin Stanley Weimanin romaaniin perustuva, teatterissakin esitetty Kardinaalin asialla (Under the Red Robe, 1937 Iso-Britannia).

Elokuva sijoittuu 1600-luvun Ranskaan, jossa kuninkaan poissa ollessa valtaa pitää kardinaali Richelieu (Raymond Massey). Tarinan päähenkilö on taitava miekkamies Gil de Berault (Conrad Veidt), joka uhmaa kunniansa säilyttääkseen kardinaalin asettamaa kaksintaistelukieltoa. Berault tuomitaan moisesta rikkeestä hirsipuuhun. Kardinaalilla on kuitenkin suurempia ongelmia pohdittavanaan kuin vähäpätöisten rikollisten tuomitseminen, joista päällimmäisenä kansankiihottajana pidetyn herttua Fouarren (Wyndham Goldie) kiinniottaminen. Jotta herttua saataisiin vangituksi ja tuotua Richelieun tuomittavaksi, on kardinaalin lähetettävä paras mahdollinen mies matkaan. Ja kukapa muukaan tehtävään sopisi yhtä hyvin, kuin hirsipuuhun matkaava Gil de Berault.

Sjöströmiä arvosteltiin ahkerasti siitä, ettei hän pystynyt sopeutumaan äänielokuvan mukanaan tuomiin uudistuksiin. Täysin väärässä eivät arvostelijat olleet, sillä Kardinaalin asialla on näyttävyydestään huolimatta kovin keskinkertainen ja ontto 1930-luvun tuotos. Toteutus on monin paikoin enemmän teatteria kuin elokuvaa, eivätkä näyttelijätkään saa roolihahmoistaan paljoa irti. Conrad Veidt ja Fouarren tytärtä esittänyt Annabelle eivät saa romanssiinsa minkäänlaista tunnetta, vaan molemmat tuntuvat latelevan vuorosanoja suoraan paperista.

Ohjaajan puolustukseksi on todettava, että näin tapahtui monen 1930-luvulla valmistuneen elokuvan kohdalla. Elokuvantekijät sen enempää kuin näyttelijätkään eivät täysin hallinneet äänimaailman mukanaan tuomia mahdollisuuksia ja kömpelöllä toteutuksella hukattiin monta hyvää tarinaa. Äänielokuvan yleistymisestä huolimatta elokuva otti kokonaisuudessa melkoisen harppauksen taaksepäin ja 1930-luvun alkupuolta voidaankin hyvin nimittää elokuvallisen taantumisen vuosiksi.

Monen muun ohjaajan filmografiassa Kardinaalin asialla olisi aivan mallikelpoinen tuotos, mutta Sjöströmin tapauksessa hänen hienot mykkäelokuvaklassikkonsa langettavat liian suuren varjon elokuvan ylle. Sjöström itse siirtyi tämän elokuvan jälkeen teatterin puolelle ja palasi valkokankaalle enää satunnaisesti, silloinkin näyttelijänä.