Syriana (2005)
Keväällä teattereissa tuntui kiertävän muutama varsin vahvan sanoman omaavaa elokuvaa, jotka nyt kesähelteillä ilmestyivät DVD:lle. Näistä poliittisia kannanottoja sisältävistä teoksista yksi oli huume-elokuva Trafficin käsikirjoituksesta Oscarilla palkitun Stephet Gaghanin ohjaama trilleri Syriana (2005 Yhdysvallat). Amerikkalaisen poliittisvärittäisen elokuvan muita viimeaikaisia nimiä ovat olleet Syrianan lisäksi Spielbergin palkittu München, George Clooneyn elokuva Good Night, And Good Luck, lääketeollisuuden vääryyksistä kertonut Uskollinen puutarhuri kuin Nicholas Cagen kevyt asekauppias tarina Lord of War.
Ympäröivän maailman tilannetta ja varsinkin oman kotimaansa nykyistä politiikkaa ruotinut George Clooney nähdään myös Syrianan yhtenä henkilönä CIA:n agentti Bob Barnesina. Clooney sai keväällä tunnustuksen roolistaan Oscarin muodossa.

Syrianan tarinaa seurataan useamman sivuhenkilön kautta eikä taustalta nosteta yhtä sankarihahmoa ylitse muiden. Pääosassa on isoilla rattailla pyörivä öljybisnes, jonka ohjaimissa hääräävät suurvallan vaikuttajat.
Kun pienempi öljy-yhtiö Killen onnistuu saamaan Kazakstanista tärkeän maakaasualueen joutuu teksasilainen Connex tarjoamaan fuusioitumismahdollisuutta yritykselle säilyttääkseen oman markkina-asemansa kiinalaisten rynnistettyä sen hallitsemille Lähi-idän markkinoille. Fuusioitumista selvittämään on palkattu amerikkalainen asiantuntija (Jeffrey Wright). Samalla vakaumuksellinen CIA:n agentti Barnes on suorittamassa omia työnantajansa määräämiä tehtäviä, mutta mies joutuu kyseenalaistamaan esikuvansa ja idealogiansa valheiden paljastuessa. Toisaalla öljykentältä on potkittu tietty kiintiö nuoria miehiä pihalle. Osa turhautuneista miehistä ajautuu karismaattisen terroristin palvelukseen. Elokuvan lopussa ohjaaja Caghan nivoo nämä erilaiset juonilangat yhteen mielipiteidensä yhteenvedoksi.
Syrianan henkilötarinat risteilevät sekavasti tapahtumien edetessä vauhdikkaasti pääosin dialogin varassa. Näiden seuraaminen vaatii katsojalta alati herkkyyttä. Mielipiteitä ja näkökulmia esitetään siinä määrin, että yhdellä katsomisella Syrianan kokonaisuus saattaa olla varsin vaikea hahmottaa. Mistään Lähi-idän tilanteen ja Yhdysvaltojen hallitsemasta öljymarkkinoiden perinpohjaisesta analyyttisesta kuvauksesta ei missään nimessä ole kysymys, mutta tälläkin käsittelyllä ohjaaja Caghan tarjoaa useammalle katsojalle varmasti uusia puolia ja mahdollisia epäkohtia uskottavasti perustellen. Pureskeltavaa siis riittää. Jo näillä meriiteillä Syriana pystyy tarjoamaan paljon enemmän mitä moni muu aiheeltaan vakava elokuva. Koruttomasti ja realistisesti kuvatun Syrianan jälkeen ohjaaja-käsikirjoittaja Gaghanin nimi kannattaa viimeistään painaa mieleen. teksti: © 2006 Raimo Miettinen

|