Star Wars: Episodi III - Sithin kosto - Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith (2005)

Se mikä alkoi vuonna 1977 kohahduksella ja riemulla päättyy vuonna 2005 huokaukseen. Vannoutuneimmat fanit ovat olleet ilmeisen tyytyväisiä, mutta monet muut ovat jääneet irvistelemään. Tämän viimeisen Star Wars-elokuvan, Star Wars: Episodi III - Sithin kosto (Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith, 2005 Yhdysvallat) katsominen on vähän kuin väljähtäneen kokiksen juomista: joistakin positiivisista asioista huolimatta lopulta suuhun jää paha maku.

Toisaalta George Lucasia ei voi syyttää vanhan klassikkotrilogian jatkamisesta: markkinat suorastaan huusivat jatko-osia. Alkuperäinen Star Wars-bisnes kävi vielä 90-luvun lopullakin kuumana, joten uuden trilogian kuvaaminen oli oman arvonsa tiedostavalle elokuvaohjaajalle varma nakki. Sen todistaa viimeistään se, että vaikka kolme uutta Star Wars-elokuvaa eivät ole tasollaan päätä huimanneet (huonoimpana näistä selkeästi ensimmäinen osa, Pimeä uhka), ihmiset ovat innokkaasti käyneet niitä katsomassa. Joten ei se vielä tähänkään pääty, TV-sarjastakin on ollut puhetta...

Tässä kuudennen Star Wars-elokuvan juonessa ei ole juurikaan kertomista, se on epäilemättä tuttu suurimmalle osalle meistä. Anakin Skywalker (Hayden Christensen) on mennyt naimisiin Padme Amidalan (Natalie Portman) kanssa, ja pian Padme onkin jo raskaana. Anakinin onnea varjostaa hänen jatkuvat painajaiset, joissa Padme kuolee synnytyksessä.

Toisaalla kansleri Palpatinen (Ian McDiarmid) ja Jedineuvoston välit kiristyvät, ja Anakin on jäämässä vaikeaan asemaan näiden kahden tahon välissä. Kaiken epävarmuuden keskellä Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) yrittää muistutella Anakinia jedi-ritarin pyhimmistä periaatteista, mutta pelko tulevaisuudesta ajaa Anakinin lähemmäs Palpatinea, jonka synkästä viisaudesta saattaa löytyä Padmen pelastus...

Edelleenkin pitää sanoa, että kyllä Lucas osaa mielenkiintoisen tarinan luoda. Anakinin traaginen kohtalo on loistava kehys näille uusille seikkailuille, ja tälläkin kerralla mukana on täysin kelvollisia aineksia aina juonittelusta ja valtataistelusta rakkauteen ja miekkataisteluihin saakka. Valitettavasti tälläkin kertaa suurimman osan tuosta potentiaalista tuhoaa George Lucasin puutteellinen näyttelijöiden ohjaus ja –sanotaan se nyt suoraan- surkeaakin surkeampi dialogi, joka jättää kyvykkäät näyttelijät täysin hampaattomiksi.

Keskeisin osa näissä kolmessa uudessa elokuvassa on ollut visuaalinen ulkoasu, joka on tälläkin kertaa näyttävä. Lähes kokonaan blue screenin edessä kuvattu elokuva on täynnä huolellisia yksityiskohtia ja tällaiselle avaruusseikkailulle ominaisia vempaimia ja olentoja. Kaupunkiotokset esittelevät huimaavia näkymiä valtaviin metropoleihin. Niin hienoa kuin kaikki jälleen onkin, siitä puuttuu inhimillisyys: kaikki on kuin suoraan tietokonepelistä. Ihminen ei kuulu kuvaan, eikä Lucas näytä olevan ihmisestä edes kovin kiinnostunut. Toisinaan hienosti toteutettuja näkymiä on vaikea arvostaa, sillä juuri mikään ei näytä todelliselta. Kaikki humisee ohitse niin nopeasti, että mieleen jää lopulta suurimmaksi osaksi sekamelskaa.