Splattenstein 2000 (2000)

Harvoin siunautuu tilaisuus katsastaa amatööri- ja independent-elokuvia, ja silloin harvoinkin käsiin saadaan vain jotain kaameaa ähellystä, jossa ei ole häntää tai päätä. Elokuva-alalla työskentelee monenlaista ahertajaa, toiset tekevät työkseen ja toiset harrastavat.

Elokuvaryhmä Sarastus Productions Helsingistä sai jonkin asteista julkisuutta alalla, kun se teki 1998 Splattenstein -nimisen elokuvan. Splattenstein 2000 (2000 Suomi) ei ole sen enempää kuin jatko-osa tällä hurmeiselle killer-rainalle. Vaikka elokuvasta paistaa lävitse selkeä amatöörimäisyys (rahan, ajan ja taidon puute) tarjoaa se varmasti kyseisen genren kannattajille ehdotonta viihdettä. Lisäksi filmille on tarttunut huomattavan paljon mustaa huumoria, pääasiallisesti pääosan esittäjän Mikko Pohjolan monologeihin.

Kun kreivi Splattenstein (Pohjola) ykkösosassa suunnitteli "täydellistä naista" on nyt kakkosessa naaras vaihtunut aikakoneeseen, mutta päämärä maailman valloitus ei ole muuttunut (sitten ensimmäisen bond-elokuvan ;)). Kreivi kohtaa epämääräistä porukkaa matkalla päämääräänsä, esimerkiksi lipevän ja aggressiivisen pornokeisarin Frank Zorbasin (Kristian Salhi) ja lukemattoman määrän aurinkolasi päisiä sähkölaitoksen miehiä. Splatter -meininkiä on parannettu mm. skalppeerauksella, päähän poraamisella ja muilla mitä hurjemmilla ja verisemmillä teoilla. Lampaan verta on hyvinkin kulunut useamman sähköasentajan verran.

Splattenstein 2000 ei ole teknisesti kovinkaan laadukasta, vaikka se päihittääkin kotivideo-otokset. Välistä digitaalisenkuvan siirtäminen nauhalle on jättänyt ikäviä raitoja ja liikkeiden myötä ilmenevää ruudukkoa. Lisäksi äänet häviävät hetkellisesti joissakin kohtauksissa. Tällaiset asiat ryhmä on kuitenkin hoitanut sillä laadulla millä todennäköisesti on ollut mahdollista, ja on siten voinut keskittyä pääasiaan. Erilaiset teurastusosuudet on hoidettu tutulla laadulla millä jo isä Peter Jackson toisti mm. Bad Taste'ssä: kuinka veri saadaan ruiskumaan kauneimmin ja kuinka käsi katkaistaan kyynärtaipeesta, ollaan perehdytty. Nämä kohtaukset todella vaikuttavat kauheilta (vaikkei ehkä todellisilta) ja sitähän tekijät ovat varmaankin halunneet.

Juonen suhteen voisin olla aivan hiljaa, mutta nyt kun menin jo kirjoittamaan edellä siitä selvityksen niin voin sanoa, että se oli huono. Ehkä huonoin mitä olen koskaan katsonut elokuvana. Päähenkilö kreivi Splattenstein näkyy lähes kokoajan filmillä, mutta miehen aatoksista ei saa mitään tolkkua, samoin käy myös uhreille. Heidät teurastetaan ja sitten siirrytään muualle. Välillä juttu leikkautuu toisaalle aivan yllättäen, jolloin katsoja saattaa harmitella. Eikä sähkölaitoksen miesten osa pahoina ja rahanahneina tunnu kovin tehokkaalta, ei ainakaan yhtä tehokkaalta mitä ykkösosan virkavalta.

Unohdetaan juoni ja keskitytään itse asiaan. Veri on väkevämpää ja sakeampaa jos sitä on vain paljon. Mikko Pohjola tekee yllättäen pääosassa hienoa työtä laukoen iskevää huumoria. Lisäksi mies onnistuu tekemään kreivi Splattensteinista sopivan karrikoidun ja klisheisen hahmon, jolle pystyy nauramaan avoimesti. Toisena onnistujana nousee Reija Halosen esittämä terhakka taloyhtiönjäsen. Halonen löytää samoja piirteitä hahmostaan mitä Pohjola kreivistä.

Täten Splattenstein 2000 on ehdoton helmi splatter-filmien joukossa, vaikka juoni onkin isoreikäinen emmental.