Frankensteinin poika - Son of Frankenstein (1939)

Universalin kolmas Frankenstein-elokuva ja viimeinen, jossa Boris Karloff esitti hirviötä, valmistui 1939. Karloffin mukanaolosta huolimatta kaksi edellisten elokuvien keskeistä tekijää olivat poissa: Henry Frankensteinia näytellyt Colin Clive oli kuollut pitkäaikaisen alkoholismin edesauttamaan keuhkotautiin, eikä ohjaajana toiminut James Whale tuntenut enää kiinnostusta jo loppuun kaluttua aihetta kohtaan. Heidän poissaolonsa ei kuitenkaan Universalin uutta tuotannonjohtoa haitannut, sillä se tiesi aiheen vielä kiinnostavan maksavaa yleisöä.

Karloffin valinta oli itsestäänselvyys, mutta muut näyttelijät tuottivat hieman päänvaivaa. Koska Claude Rains sekä Peter Lorre kieltäytyivät paronin osasta, annettiin se Sherlock Holmesina kunnostautuneelle Basil Rathbonelle. Lionel Atwill kiinnitettiin poliisipäällikön rooliin ja hirviön roolista ensimmäisessä elokuvassa kieltäytynyt Bela Lugosi (Dracula) sai esittää Frankensteinin omituista laboratorioapulaista Ygoria. Ohjaajaksi pestattiin jo mykän kauden aikana elokuvia tehtaillut Rowland V. Lee.

Heinrich (Henry) Frankenstein on kuollut, mutta kyläläisten keskuudessa elää edelleen sitkeä uskomus, että hänen luomuksensa on yhä elossa. Kun tiedemiehen poika Wolf (Rathbone) saapuu perheineen tekemään selkoa isänsä jättämästä perinnöstä, lupaa hän vihaisille kyläläisille olevansa aivan eri maata kuin edesmennyt isänsä ja jättävänsä tämän tekemiset omaan arvoonsa. Lupaus unohtuu kuitenkin pian, kun paroni löytää isänsä laboratoriosta Ygorin, joka johdattaa hänet hirviön luokse.

Frankensteinin poika (Son of Frankenstein, 1939 Yhdysvallat) on täyskäännös sarjan edellisille elokuville. Aiemmissa elokuvissa keskeisessä osassa ollut hirviö jää tällä kertaa tyystin sivustakatsojaksi tarinan keskittyessä paroniin. Vaikka Rathbone onnistuukin roolissaan kelvollisesti, ei se poista tosiasiaa, että Universalin Frankenstein-elokuvien kiinnostavin hahmo on hirviö, varsinkin Karloffin ollessa roolissa. Myös Ygor saa yllättävän paljon esilläoloaikaa ja Lugosi onkin roolissaan elokuvan parhaimmistoa.

Elokuva eroaa edeltäjistään myös ulkoasunsa suhteen. Tyylitellyt goottilaislavasteet ovat vaihtuneet pikemminkin saksalaisista mykkäelokuvista tuttuun ekspressionistisempaan suuntaan. Uudistus on onnistunut yllättävän kivuttomasti, vaikka aivan tyylisuunnan parhaimmiston joukossa ei liikutakaan.

Kokonaisuutena Frankensteinin poika on pätevää keskitasoa. Sen tuttuakin tutumpi tarina onnistuu vielä viihdyttämään hetkittäisistä tyhjäkäynneistä huolimatta. Keskeiset näyttelijäsuoritukset ovat päteviä ja toteutuskin on onnistunut. Tähän olisi ollut hyvä päättää Frankensteinin tarina, mutta valitettavasti Universal oli toista mieltä.