Punainen virta - Red River (1948)

Thomas Dunson (John Wayne, Rio Bravo) on karavaanari, jonka unelmana on oma karjatila. Hän eroaa länteen matkaavasta karavaaniseurueesta toteuttaakseen unelmansa, ottaen mukaan kokkina toimivan ukko Grootin (Walter Brennan, Rio Bravo, Aavikon laki). Hän hyvästelee naisensa antaen tälle rannerenkaan merkiksi suhteen pysyvyydestä. Samana iltana he joutuvat intiaanien hyökkäyksen kohteeksi, mutta onnistuvat kukistamaan nämä. Yhden intiaanin ranteesta Dunson löytää naiselleen antaman rannerenkaan, ja tajuaa tämän kuolleen. Hänellä on enää unelmansa.

Vuodet vierivät ja yhdessä Grootin sekä kasvattipoikansa Matthewn (Montgomery Clift) kanssa Dunsonin haaveista on tullut totta. On suuren karjanajon aika, ja kolmikko lähtee miehineen ajamaan karjaa Missouriin paremman hinnan toivossa. Alku sujuukin hyvin, mutta pikkuhiljaa Dunsonin ja Matthewn puoleen kääntyneen miehistön välillä alkaa syntyä eripuraa, sillä kaikki eivät hyväksy tämän sadistista ja diktaattorimaista johtamista…

Hawksin kaksikymmentävuotisen elokuvauran ensimmäinen western kuuluu ehdottomasti lajityyppiensä valioiden joukkoon. Se on sekoitus seikkailuelokuvaa, perinteistä westerniä, toimintaa, suuria tunteita, kovaotteisia miehiä - kaikki taitavasti niputettuna. Jo pelkästään tällä elokuvalla Hawks nousee John Fordin rinnalle suurten lännenelokuvien ohjaajana. Ainoa miinus tulee hieman vaisusta loppuratkaisusta, itse ainakin olisin kaivannut hieman räväkämpää lopetusta.

Punaisen virran (Red River, 1948 USA) teko ei suinkaan ollut helppoa, sillä jo pelkästään monituhatpäinen karjalauma tuotti ongelmia. Elokuvan jälkeen Hawks sanoikin "ettei enää koskaan tee elokuvia eläinten kanssa". Lisäksi tuotanto karkasi käsistä ja lopullinen summa kohosi kolmeen miljoonaan dollariin budjetoidun kahden sijasta. Elokuva lopulta valmistuttua väitti Hawksin ystävä, Arpinaaman tuottanut Howard Hughes, lopputuloksen muistuttavan liikaa hänen elokuvaansa Lainsuojaton ja uhkasi haastaa Hawksin plagionnista oikeuteen. Kun vielä levittäjien kanssa oli ongelmia, niin ei ihme että elokuvan ensi-ilta viivästyi kahdella vuodella.

John Waynen roolisuoritusta on vuosien saatossa ylistetty, mutta täytyy myöntää että se silti kykeni yllättämään. Lähimmäksi tätä mestariroolia hän pääsee Fordin klassisessa lännenelokuvassa Etsijät. Montgomery Clift tekee debyyttielokuvassaan hienoa ja tyylikästä työtä ja on kuin luotu Waynen esittämän Dunsonin kasvattipojaksi. Myös Walter Brennan on erinomainen, kuten yleensäkin, ukko Grootina. Musiikin tähän lännenklassikkoon on säveltänyt tuon ajan alansa maestro, Dimitri Tiomkin.