Rakkaudella, Maire (1999)

Viime vuoden elokuvatarjonta käsitti mm. muistoja menneistä ajoista, kuten saimme huomata Kulkurissa ja joutsenessa, Lapin kullan kimalluksessa, Rukajärven tiessä, Pitkässä kuumassa kesässä ja Sokkotanssissa. Rakkaudella, Maire (1999 Suomi) käsittelee taas nykyaikaa ja vie katsojan naisen maailmaan, jossa mies (Esko Salminen) viettää aikaansa työpaikallaan Japanissa, lapset ovat eteisiä, tytär asuu toisessa maassa ja nuorin poika (Reino Nordin, mielestäni tulevaisuudelle mielenkiintoinen näyttelijä) viettää aikaansa kaupungilla. Päähenkilö Maire (Eeva Litmanen) viettää elämäänsä suuressa alvaraaltomaisessa talossa, jonka suuruus ja huone määrä ovat hyvinkin eräs yksinäisyyden aiheuttajista.

Veikko Aaltosen elokuva esittää mielenkiintoisesti vanhan, tutun asiaparin: rikkaus ja onnellisuus, jotka harvoin osuvat samaan elämään. Huono tuuri on myös Mairellakin käynyt, kun ei ole ketään, joka ymmärtäisi tai pystyisi keskustelemaan hänen kanssaan. Uima-allas, vuosikerta viinit, kallis halutun värinen auto ja eikä myöskään aviomies ole avuksi naiselle. Maire on ottanut huolekseen ja "harrastuksekseen" muiden ihmisten seuraamisen ja heidän elämänsä penkomisen.

Jonkinlaatuinen julkisuus pesii Kirsi-Marin (Minna Haapkylä, sai Jussin parhaasta naissivuosasta) taustoissa, joista kiinnostuneena Maire kerää lehtileikkeitä ja artikkeleja. Aluksi kiinnostuneisuus ilmenee mielipidekysymyksillä työpaikalla, mutta taustalla piilee jo tässä vaiheessa suuremmat ideat ja suunnitelmat. Kirsi-Marin kohtalona on leskeys. Kirsi-Marin miehen surmannut mies (Matti Onnismaa, Pelon maantiede) on välttänyt korvausmaksut kuolemantuottamuksesta ja hän elää nyt läheisessä kaupungissa. Olkoon syynä sitten Mairen yksinäisyys tahi toisten puolustaminen tällaisissa asioissa, niin se johtaa Mairen Kirsi-Marin luokse ja eräänlainen epävakaa ystävyys kehittyy naisten välille. Toinen naisista ei vain suuntaa samanlaista ystävyyttä mitä ehkä pitäisi.

Veikko Aaltosen debyyttielokuva vuonna 1987 Tilinteko oli jonkinlaista arvostustakin saanut teos, mutta Rakkaudella, Maire on vasta onnistunut elokuva katsojien, mutta myös kriitikoiden silmissä. Maire on elokuvana poikkeava, se ei esitä sankatitarinoita, ei onnellisia rakkastumisia, vaan se on todellista tarinaa (ehkä) jostain helsinkiläisestä asunnosta. Rakkaudella, Maire onkin juuri pelottavan todellisella ja mahdollisella tavalla hyvä elokuva. Mairen asunnon funkislaista henkeä tuova lavastus on osunut ja persoonallinen valinta. Ehkä elokuvan hienoimpi osia. Synkkä tarina ja onnistuneet näyttelijä suoritukset (Eeva Litmasen suoritus ei ollut aivan niin häikäisevä mitä "kollegat" ovat maininneet), joista Esko Salmisen ja Minna Haapkylän suoritukset olivat erinomaisia.