Queen
Kelly - Kuningatar Kelly - Queen Kelly (1928)
Paramountilta lähtönsä jälkeen Erich von Stroheim
(Ahneus) oli vaikeuksissa.
Studio ei halunnut vapauttaa häntä sopimuksestaan, muttei
myöskään osoittanut minkäänlaista kiinnostusta
tuottaa yhtään hänen elokuvaansa. Hetken aikaa kaavailtu
paluu Universalille tekemään uusintaversiota
Järjettömistä naisista (Foolish Wives, 1922 USA)
kariutui juuri Paramountin vastahakoisuuteen. Apuun tuli tuottaja
Joseph P. Kennedy, joka halusi von Stroheimin ohjaavan ja käsikirjoittavan
elokuvan rakastajattarelleen, Gloria Swansonille. Pitkien neuvottelujen
jälkeen Paramount irtisanoi von Stroheimin sopimuksen ja hän
oli vapaa aloittamaan uuden elokuvansa tekemisen. Elokuvan, joka
nostaisi niin Swansonin kuin Stroheiminkin takaisin suurten joukkoon.
Stroheimilaiseen tapaan elokuva sijoittuu Eurooppaan, tällä
kertaa kuvitteelliseen Kronbergiin, Keski-Euroopan pääkaupunkiin.
Valtiota on hallinnut jo kauan väkivaltainen dynastia, jonka
johdossa on tällä hetkellä hulluksikin väitetty
Regina viides (Seena Owen). Regina tuntee sairaalloista himoa ja
mustasukkaisuutta kihlattuaan, prinssi Wolframia (Walter Byron),
kohtaan. Tämä ei tunne samoin, vaan aina kun kuningattaren
silmä välttää, hän karkaa palatsista juhlimaan
ja pitämään hauskaa. Eräänä päivänä,
kesken sotaharjoitusten, prinssi tutustuu läheisessä luostarissa
asuvaan orpotyttö Patricia Kellyyn (Gloria Swanson). Hän
menettää tälle sydämensä ja vaikka kuningatar
aikoo prinssinsä avioliitolla kahlitakin, ei tämä
voi tyttöä unohtaa vaan kaappaa hänet luostarista
häidensä aattona.
Stroheim aloitti elokuvansa innolla, mutta jo heti alusta lähtien
tuli selväksi, ettei elokuva tulisi onnistumaan. Stroheimin
työskentelytavat ja pyrkimys täydellisyyteen eivät
miellyttäneet kaikkia ja riidat olivat yleisiä. Lopulta
tilanne päätyi siihen, että ennen kuin kaksiosaisen
elokuvan jälkimmäistä, Afrikkaan sijoittuvaa osaa
ehdittiin juurikaan kuvata, Stroheim sai potkut. Suuren ohjaajan
uudeksi tulemiseksi tarkoitettu elokuva tuli käytännössä
päättämään hänen uransa. Muutamassa
vuodessa hän oli suututtanut valtaosan Hollywoodin elokuvantekijöistä.
Nyt oli pulassa puolestaan Swanson. Puolet elokuvasta oli kuvaamatta,
rahaa oli käytetty melkoinen määrä eikä
hänellä ollut ohjaajasta tietoakaan. Lisäksi äänielokuva
oli päivän sana, joten epävarmuus mykkäelokuvan
kiinnostavuudesta painoi myös mieltä. Lopulta hän
päätti kuvauttaa siitä osia uudelleen ja lisätä
elokuvaan ääniraidan (joitain kohtauksia äänen
kanssa oli tehty jo Stroheimin kanssa). Mikään ei kuitenkaan
pelastanut elokuvaa, vaan siitä tuli kaupallinen fiasko. Sitä
pidettiin niin huonona, ettei sitä julkaistu Swansonin kasvojen
säilyttämiseksi Yhdysvalloissa moneen kymmeneen vuoteen.
Pitkän aikaa ainoa olemassa oleva versio elokuvasta löytyi
Euroopasta.
On tietenkin mahdotonta sanoa, millaiseksi elokuva olisi Stroheimin
käsissä muodostunut, mutta ei se ainakaan tätä
huonommaksi olisi voinut tulla. Toki tälläkin elokuvalla
on hetkensä, varsinkin ne joissa näkyy Stroheimin kädenjälki.
Ainoa edes hitusenkaan kiinnostava hahmo on kuningatar, joka hänkin
jää täysin taka-alalle Kellyn ja Wolframin romanssin
noustessa pääosaan. Sääli, sillä mielenvikaista
kuningatarta olisi mielellään katsellut kauemminkin. Queen
Kelly - Kuningatar Kelly (Queen Kelly, 1928 USA) onkin elokuva,
joka olisi hyvin joutanut kadota arkistojen kätköihin.
teksti: ©
2004 Kari Glödstaf

|