DVD

Valkoinen planeetta - La Planète Blanche (2006)

Dokumenttielokuva on kokenut jonkin asteisen uudelleenheräämisen viime vuosina. Etunenässä ja äänekkäimpiä ovat olleet poliittisesti värittyneet dokumentit esimerkkeinä Michael Mooren (Bowling for Columbine, Fahrenheit 9/11). Teattereissa ja festivaaleilla on nähty myös ”kultaisten kaarien” roskaruokaa kritisoinut Super Size Me, skeittauksen ensiaskeleista kertonut Dogtown and Z Boys kuin ensimmäisestä menestyspornoelokuvasta kertonut Inside Deep Throat. Eikä sovi unohtaa palkittua kotimaista Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta. Dokumenttielokuva on nykyään hovikelpoinen myös hämyisten elokuvafestarien ulkopuolella.

Ranskalais-kanadalainen dokumenttielokuva Valkoinen planeetta (La Planète Blanche, 2006 Ranska, Kanada) ei ole aiheeltaan juurikaan kantaaottavaa, gonzojournalismilla väritettyä tai ylipäätänsä mikään henkilökuvaus, silti se on monelle se tutuin dokumentin alalaji. Valkoinen planeetta on luontodokumentti, joka seuraa arktisen luonnon kiertokulkua vuoden mittaan. Kamera esittelee jääkarhujen, hylkeiden, napaketun kuin karibujen selviytymistä ja jatkuvaa taistelua elämästä. Jääkarhu pesueen ensiaskeleet jääkentällä kuin kymmentuhatpäisen karibulauman koskien ylitys ovat hetkiä, jotka sykähdyttävät ja paljastavat uusia asioita karun napaseudun näennäisestä elottomuudesta.

Kerronta on etäisen havainnoivaa eikä sen pääosaan ole haluttu tiettyä karhunpentua inhimilliseksi otukseksi. Pääosassa on pohjoinen, talvisin valkoinen ja lyhyenä kesänä elämää pursuava luonto sen eri asukkeineen. Juuri päinvastainen luontodokumentti on pallomme vastakkaisella puolella kuvattu Pigviinien matka, jossa kertojaäänen runollisella värittämisellä ja ääninäyttelijöiden avulla elokuva muuntuu ”elokuvamaisemmaksi”. Samalla varsinkin monelle lapsikatsojalle hauskemmaksi katsoa. Toisaalta Pigviinien matkassa oli enemmän pakotettua inhimillisyyttä, tekijöidensä mielipiteiden ja näkemyksien julistusta. Valkoinen planeetta ja Pigviinien matka sijoittuisivat luontodokumenttien janalla vastakkaisiin päihin, mutta kumpikin tyylilaji kerää varmasti omat katsojansa.

Eipä silti Valkoinen planeetta ole kerronnallisesti sen parempi mitä Pigviinien matka omalla sarallaan. Dokumentin seesteinen, usein kaukaa kuvattu ja muutenkin eteennyttävä kerronta ovat kompastuskivenä. Aiheen käsittely on pääosin nukuttavaa eikä katsojalle tarjota elokuvan mittaista selkeää punaista lankaa, vaan se pitää jokaisen itse löytää kieltämättä häkellyttävän upeiden kuvien ja kohtauksien joukosta. Elokuvaa vaivaa myös sirpaleisuus. Vaikka tarina eteneekin vuodenaikojen mukaan sekottuvat siinä elämän eri vaiheet syntymä, kasvu, itsenäisyys, pariutuminen ja kuolema yksittäisten hetkien jatkuvaksi jonoksi. Jean-Louis Étienne’n kertojaääni ei valitettavasti juurikaan selkeytä kerrontaa.

Valkoinen planeetta on yksittäisten kuvien ja otoksien osalta mitä kauneinta lumisen luonnon kuvausta. Kuvat ovat monipuolisia ja ehdotonta huipputasoa. On hyvä muistaa kuinka kovissa olosuhteissa ja arkoja eläimiä elokuvassa on kuvattu. Elokuvan musiikki on hienon kuuloista ja kivana erikoisuutena kuullaan björk-henkistä kanadanranskalaista Jorane’a.

DVD:llä on dokumentti huipputason luontodokumentin tekemisestä, ja se valottaa hienosti erilaisia kuvaamisen tekniikoita ja koko elokuvan tekemisen haastavuutta. Se esittää todeksi myös tekijöiden vaatimattomuuden ja omistautumisen luontokuvaamiselle. Lisäksi levyltä löytyy ohjaajan haastattelu.