Armoton Maa - Open Range (2003)

Lännenelokuvan ystävän on masentavaa seurata, kuinka ennen niin eläväinen ja suosittu genre pyristelee nykyään henkitoreissaan. Uusia elokuvia valmistuu harvakseltaan, ja Clint Eastwoodin vahvan Armottoman jälkeen ei suuria klassikoita ole westernin kohdalle sattunut. Tuota epäkohtaa yrittää tällä kertaa korjata Kevin Costner uusimmalla elokuvallaan Armoton maa (Open Range, 2003 USA).

Elokuva kertoo neljästä avolaiduntajasta, jotka astuvat sattumalta suuren karjanomistajan varpaille. Ennen kuin erimielisyydet on selvitetty, ovat aseet laulaneet useasti ja moni mies menettänyt henkensä.

Villiä länttä hallitsevista, kaikkivoivista karjaparoneista ja heidän kanssaan kinaavista vähempiosaisista on tehty lukuisia elokuvia, joten tällä saralla Costnerin (Tanssii susien kanssa) uusi teos ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä. Myös tapahtumat etenevät melko lailla tutun kaavan mukaan. Tästä kaikesta huolimatta Costner onnistuu luovimaan teoksensa reilusti keskitason yläpuolelle. Armoton maa jatkaa kunniakkaasti John Fordin ja Howard Hawksin perintöä.

Tarina etenee maltillisesti, mutta ei missään nimessä pitkästyttävästi. Katsojan mielenkiintoa pidetään yllä tunnelman jatkuvalla, joskin hienoisella kiristämisellä sekä päähenkilöiden menneisyydestä kumpuavilla paljastuksilla. Kaikki kruunataan hienoilla ja maalauksellisilla maisemakuvilla.

Valittamisen aihetta elokuvasta ei paljoa löydy. Käsikirjoitusta olisi voinut hieman tiivistää, varsinkin lopun osalta, nyt se tuntuu aavistuksen verran ylipitkältä sisältöönsä nähden. Myös muutamat kohtaukset ovat hieman hutaisten tehtyjä. Mikäli näihin seikkoihin olisi kiinnitetty huomiota, olisi Armoton maa ehdolla suurten lännenelokuvien joukkoon. Mutta hyvä näinkin.

Uraansa systemaattisesti viime vuodet viemäriin valuttanut Costner on kiinnittänyt elokuvaansa näyttelijäkaartin, joka ei esittelyjä kaipaa. Ohjaajan itsensä lisäksi niin Robert Duvall (Rankka päivä), Annette Bening (American Beauty), James Russo (Yhdeksäs portti) kuin Michael Gambonkin (Päätön ratsumies) suoriutuvat tehtävästään kiitettävästi Costnerin ja Duvallin ollessa luonnollisesti eniten esillä.

Armoton maa antaa lännenelokuvan ystävälle pienen toiveen paremmasta todistamalla, että genrestä saa edelleenkin hyviä elokuvia aikaiseksi. Ei tämä aivan suurten klassikoiden veroinen elokuva ole, mutta kelpo hankinta jokaisen westernin ystävän elokuvahyllyyn.