Napoleon - Napoléon (1927)

"Ranskan Griffithiksi" tituleerattu Abel Gance (1889-1981) oli ohjannut yli kaksikymmentä elokuvaa ennen suurteostaan, vuonna 1927 valmistunutta Napoleonia (Napoléon aka Napoléon vu par Abel Gance, Napoleon Bonaparte, 1927 Ranska). Hänen pitkästä filmografiastaan ei kuitenkaan yksikään ole jäänyt ihmisten mieliin niin kuin tämä järkäle. Gancen alkuperäinen versio oli kestoltaan liki kuusi tuntia, mutta kuten niin monen tuon ajan mestariteoksen kohdalla on käynyt, ei tällaista versiota ole enää olemassa. Suurimpana syyllisenä voidaan tässä tapauksessa pitää ohjaajaa itseään: Gance muokkaili elokuvaansa vuosien mittaan niin useasti, että siitä on laskettu esitettäneen liki kahtakymmentä eri versiota. Englantilainen elokuvahistorioitsija Kevin Brownlow teki vuosien intensiivisen työn keräten elokuvan palasia yhteen ja alkuperäisen kanssa lähes autenttinen versio näki päivänvalonsa 1979.

Esittelen tässä ns. Coppolan version. Se on kestoltaan hieman alle neljä tuntia ja koostuu kahdesta suuresta osasta. Musiikin tähän versioon on säveltänyt Carmine Coppola. 1. osa alkaa Napoleonin lapsuudesta Briennen sotakoulusta 1781. Sieltä tarina jatkuu Pariisin vallankumouksen valmisteluihin 1789 ja edelleen Toulonin piiritykseen 1793, jossa Napoleon hankkii kannuksensa suurena sotapäällikkönä. 2. osa. Vallankumous on suoritettu ja Robespierren hirmuhallitus johtaa maata. Kansa nousee kapinaan ja kukistaa hirviömäiset johtajansa. Napoleon menee naimisiin ja saa tehtäväkseen valloittaa Italia. Vaikka Napoleonin armeija onkin alivoimainen, onnistuu hän vaativassa tehtävässään.

Gance suunnitteli mammuttielokuvaansa vuosia. Hän teki luonnoksia, kokeiluja ja tutki valtavan määrän kirjallisuutta. "Napoleon on oleva uuden aikakauden suurin elokuva", hän julisti tietäen mitä puhui.

Napoleon on yksi elokuvatekniikan riemuvoitoista. Jo pelkästään kameratyöskentely on uskomatonta: Gance käytti taistelukohtauksissa yli kahtakymmentä kameraa, joiden avulla tehtiin lukuisia päällekkäiskuvia. Valkokangas pirstoutuu paikoittain lukuisiin pieniin osiin ja koko elokuvan päättää silmiä hivelevä, massiivinen visuaalinen ilotulitus, kun Italian sotaretki esitetään kolmella rinnakkaisella valkokankaalla, jättimäisenä triptyykkinä.

Vaikka nimiosaa esittävä Albert Dieudonne (1889-1976) oli ikänsä puolesta aivan liian vanha nuoren kenraalin osaan ja koekuvaukset peruukki päässä saivat hänet näyttämään koomiselta, valitsi Gance hänet rooliin, koska näyttelijästä huokui juuri sellaista innokkuutta jota elokuvaan vaadittiin. Dieudonnen tulkinta Napoleonista on niin vahva ja taidokas, ja yhdennäköisyys hämmästyttävä, että voi hetken aikaa kuvitella näkevänsä valkokankaalla oikean Napoleon Bonaparten näyttelijän sijaan. Lopputuloksena on, että Dieudonne on elokuvahistorian ainoa oikea Napoleon, aivan kuten Charlton Heston on Mooses, Boris Karloff Frankensteinin hirviö tai Christopher Lee kreivi Dracula.

Liki nelituntinen mykkäelokuva voi tuntua etukäteen mahdottomalta ajatukselta, mutta kannattaa antaa Napoleonille mahdollisuus. Se on yksi parhaista elokuvista joita olen nähnyt, ja olen varma että moni ennakkoluuloton katsoja tulee myös ihastumaan siihen.