Love Stinks (1999)

Elokuvan Love Stinks (1999 USA) tuottanut Independent Artists vihjaa, että kyseessä saattaa olla joku kokeellinen ja persoonallinen elokuva. Kerron kuitenkin heti perään, etteivät odotukset nousisi, Love Stinks ei ole kuin surkea kyhäelmä teeman nimeltä avioliiton ympärille. Pääosassa toilaa tähän mennessä Kolmas kivi auringosta -tv-sarjasta tuttu Harry eli French Stewart ja joukko "baywatch-assistentteja". Lähtöasetelmaksi tämä ei voisi olla paljoa huonompi, mutta mainitsen elokuvan olevan imelä romanttinenkomedia, joten pahemmaksi menee.

Hemmo (Stewart) lentää sulhon puku päällä omiin häihinsä. Hänen paras kaverinsa haluaa kuitenkin todistaa, että elämä ei tule muuttumaan paremmaksi hänen kohdalta jos tänään lausutaan kahdesti "tahdon". Mikä oiva aasinsilta palata takaisin alkuu, kun hemmo (en muista hahmon nimeä) oli vielä poikamies ja asui kotonaan likaisten sukkiensa kanssa. TV-komedioita kirjoittava hemmo tapaa eräissä coctail-juhlissa elämänsä naisen. Ilta istutaan kauniisti ja yökin kuluu kauniista, mutta arjen alkaessa paljastuu naikkosen aikeet yhteiselle tulevaisuudelle. Avioliittoon on päästävä ja auta armias, kun hemmo ei pysty toteuttamaan naisen haluja, silloin alkaa pienen saippuasarjan kokoinen riitely ja kostonkierre.

Love Stinks haistattelee vuoroin miesten näkökulmasta naisten mielettömiä tarpeita parisuhteesta, välistä taas nauretaan miesten toivottomuudelle. Elokuva kääntyy loppujen lopuksi kuitenkin miesten puolelle ja naiset saavat maistaa raspia, kuvainnollisesti. Tarinaa venyytetään ja se melkein kääntyy farssiksi lopussa, kun selviää "kuka sanoo tahdon".

Elokuvan aihe ei ole hyvä, mutta siitä en rokota arvostelussa, vaan tavasta jolla se on toteutettu. Vitsit ovat pääpuolin lepsuja, selkeästi naisväelle suunniteltuja letkautuksia, joille nauraminen vaatii suuren pallean. Romanttisen komedian tuulien hivellessä poskia on tuottaja halunnut, että naiskatsojan poikaystäväkin jaksaa seurata koko 1½ tuntisen joten filmille on tuotu kymmenkunta povekasta mallineitosta sivurooleihin. Tämä seikka paistaa myös minun tasoisen puolirampan sokean silmiin.

Elokuvan olisi voinut myydä suoraan tv-kanaville, sillä joku saattaa erehdyksissään nyt vuokrata elokuvan ja kohdistaa siihen kokonaisen väinö linnan (toim. huom. "lähes 3,36 euroa"). Televisiossa siitä ei tarvitse maksaa kuin lupamaksu, joka jakautuu sitten monen hävityn jääkiekkofinaalin ja epäonnistuneen formula-ajon kesken.