Kolja - Kolya (1996)

Vaikka vuoden 1997 Oscar–gaalassa huomion varastikin Cuuba Gooding Jr:in räiskyvät ilonpurkaukset, oli illan hellyttävin pari kuitenkin tšekkiläiset isä ja poika. Jan ja Zdenek Sverák vastaanottivat tuona iltana parhaan ulkomaisen elokuvan pystin elokuvastaan Kolja (Kolya, 2006 Tsekki). Se kertoo tšekkiläisestä, ikääntyvästä poikamiehestä, joka suostuu rahasta sovittuun avioliittoon venäläisen naisen kanssa. Nainen kuitenkin loikkaa Tšekin kautta Saksaan ja jättää poikansa miehen hoidettavaksi.

Ikääntyvää miestä esittää elokuvan käsikirjoittaja, pitkän linjan teatterimies Zdenek Sverák. Elokuvan ohjaaja ei myöskään ole aivan ummikko. Zdenekin poika Jan Sverák voitti vuonna 1988 opiskelijoille suunnatun Oscarin elokuvastaan Ropaci ja myös hänen pitkät elokuvansa Elementary School ja Dark Blue World ovat keränneet kiitosta. Kolja on kuitenkin se elokuva, jossa kaikki vain on kohdallaan.

Zdenek Sverákin käsikirjoitus on täydellinen. Ensimmäisellä kerralla elokuva ei säväyttänyt itseäni niin paljon, koska näin elokuvan ainoastaan viittauksena tai jatkeena Giuseppe Tornatoren elokuvaan Cinema Paradiso. Toisella kerralla nähtynä pystyin kuitenkin jo näkemään sen lukuisat tasot. Sverákin käsikirjoitus soljuu eteenpäin näennäisellä vaivattomuudella, jossa henkilöhahmot saavat enemmän ja enemmän kerroksia.

Tarinankuljetuksen ja hahmojen rakentamisen lisäksi myös näytteleminen on vähäeleisen vaivatonta. Zdenek Sverák tekee roolinsa täysin harkiten ja kiireettömästi, vaikka jääkin toiseksi nimiroolin esittäjälle. Sillä huomion varastaa ilmiömäinen Andrei Chalimon, joka sulattaa katsojan sydämen samalla tavoin kuin Jackie Coogan Chaplinin pojassa vuosikymmeniä aikaisemmin. Kaikkein parhaimmillaan Chalimon on sydäntä särkevässä amme–kohtauksessa, jossa Kolja on musertavan haavoittuvainen. Hänen pienet nappisilmänsä tempaisee mukaansa armottomankin kyynikon.

Pelkään sentimentaalisuuden marssia elokuva ei kuitenkaan ole. Perinteisen, mutta myös koskettavan isä-poika–tarinan alla kulkee loistava allegoria Tšekin tilanteeseen ennen samettivallankumousta. Venäläisiin kohdistuva viha-pelko-suhde, loikkaaminen ja valtiollinen byrokratia käsitellään kaikki hienostuneesti, mutta sen verran selkeästi ettei viesti jää epäselväksi.

Poliittinen kommentointi ja sydämellisen tarinan kertominen kulkevat elokuvassa käsi kädessä. Kolja koskettaa, itkettää, naurattaa ja lämmittää. Se on elämän makuinen, muttei siirappinen. Kokonaisuus on täydellisen realistinen, pienine yksityiskohtineen ja rikkaine hahmoineen. Ehdottoman suositeltava elokuva kaikille, jotka ovat hyvän elokuvan puutteessa.