Kohtalon kirja (2003)

Harvoinpa näkee elokuvaa, joka yhdistelee näinkin monta lajityyppiä keskenää tässä mittakaavassa. Jos nyt suoranaisia kohtauksia ei lainailla esikuvista niin ainakin tunnelma ja tilanteet on pyritty jäljentämään mahdollisimman pitkälti. Mukana on Dracula-kauhutarina Transilvaniasta, pölyinen kohtaus lännenelokuvasta, asemasotaa talvisodassa kuin myös agenttien välistä taistelua huvipuistossa ja universumin ratkaisuhetkiä tulevaisuudessa. Kaiken lisäksi elokuva on kotimainen.

Tamperelainen elokuva-alalle juuri valmistunut ohjaajakaksikko Tommi Lepola ja Tero Molin on tehnyt kotimaiselle leffarintamalle vähintään tämän tekstin arvoisen elokuvan Kohtalon kirja (2003 Suomi). Nyt DVD:lle ilmestynyt episodielokuva palkittiin syyskuussa New Yorkissa kansainvälisillä festareilla. Elokuvan sivuosissa nähdään tunnettuja kasvoja Vesa Vierikosta Åke Lindmaniin ja Jenni Aholasta Tony Halmeen. Pääosanesittäjät kuin myös suurin osa tekijöistä on tuntemattomia ensikertalaisia. Kyseessä on siis erikoinen elokuvatapaus.

Kohtalon kirjan ongelma on sen jatkuvuuden ja yhtenäisyyden puute viiden ajallisesti kuin myös tyylillisesti erilaisen episodin välillä. Epämääräinen suuri kirja seuraa päähenkilöiden (Juha-Pekka Mikkola) matkassa läpi aikakausien, mutta selitykset kuin vahvistavat osaset jäävät uupumaan genretyylittelyn alla. Tarina tuntuu harmittavan irtonaiselta. Elokuvan harkittu virnuilu esikuville toimii ja pelastaa osan menetetystä tunnelmasta.

Elokuvan tekninen taso, kun kyseessä on opiskelijoiden päättötyö, on erinomaista. Ohjaajakaksikko on katsonut Schwarzeneggerinsä. Lähitaistelukohtausten toteutus on hienoa ja mieleen tulee kotimaiset Helander-elokuvat monien Hollywood-filmien ohella. Länkkärilainailu elokuvan toisessa episodissa oli mieluisinta katsottavaa ja toi mieleen mm. Huuliharppukostajan. Päätösjakso tulevaisuuden avaruusaluksella ei tuo mieleen ensimmäisenä amatöörimäisen puuhastelun, vaan ammattitaitoisen osaamisen. Åke Lindman (Lapin kullan kimallus) hallitsijana on yllättävän hyvä valinta osaan. Sivuosissa nähdyt Tony Halme ja Jenni Ahola eivät osaa näytellä, sehän nähtiin jo Ponterosassa. Pääosanesittäjät Mikkola ja Johanna Kokko ovat myös välistä kornin kuuloisia repliikkeineen ja vakavine naamoineen, näinhän usein on kotimaisissa elokuvissa.

Kohtalon kirja on hankala rajatapaus, jonka arvottaminen pelkillä tähdillä olisi suorastaan mahdotonta. Koska se on nuorten ja vielä aloittelevien elokuvatekijöiden tulos arvostan sitä ehdottomasti suomalaisena mahdollisuutena tulevina vuosina sen rohkean tarinavalinnan kuin teknisen osaamisen ansiosta. Toisaalta tarinassa elokuva myös epäonnistuu pahiten enkä voi antaa sille loistavan elokuvan neljää tähteä.