Klassikko (2001)

Miehinen elokuva suomalaisille miehisille miehille, sitä on Kari Väänäsen (Bad Luck Love, Rosso) debyyttiohjaus Klassikko (2001 Suomi) menestyskirjailija Kari Hotakaisen samannimisestä romaanista (WSOY 1997). Mustan käryn, tahmean lakuvanan hajuinen ja tuulilasin pesunesteen humalluttavan eteerinen haju tyrmäävät, kun keltainen kaikilla koristuksilla kuorrutettu "teini-corolla" polttaa huoltoaseman edessä rengasta asvalttiin. Ilmaan jää wounderbaumin keinotekoinen ja omalla tavallaan kiihottava tuoksu, tai jäisi jos olisimme paikan päällä, eikä elokuvateatterissa pop cornin ja nujuisten penkkien keskellä.

Klassikosta täytyy heti välittömästi sanoa, että se ei ole oikein kenenkään elokuva, ellei miehiä lasketa omana ryhmänä. Kun puhutaan nopeista autoista, takaa-ajosta, terävästä dialogista ja yhdestä hyvästä monologista ja kirjailijan työstä on kokonaisuus sen verran "käsiin hajoava", että kohderyhmän muodostaminen tuntuu vähintään hankalalta. Sitä Kari Väänäsen elokuva kuitenkin on. Pääosissa pelkkiä suomalaisia miesnäyttelijöitä, (suosiossa olevasta) Martti Suosalosta (Rentun ruusu) Pirkka-Pekka Peteliukseen (Sokkotanssi) ja Pertti Sveholmiin (Pelon maantiede).

Kirjailija Kari Hotakainen (Suosalo) on ammattinsa varjonpuolella, kun kustantaja vaatii häneltä vääränlaista materiaalia väärään aikaan. Oman päiväkirjan tekemisestä muodostuu valve- ja unimaailman sekava siitos, jossa todellisuus kulkee unen puvussa. Tarina huipentuu action-elokuville tyypillisellä takaa-ajokohtauksella, jossa yhdistellään tosi-tv -tyylistä realismia aina Arvi Lindin tuottamiin uutisiin kuin helikopteri perspektiiviin.

On ehkä väärin sanoa näin nopeasti, mutta mielestäni Kari Väänäsen ohjaus on sillisalaattia. Tapahtumia on paljon (ehkä tahallisestikin), joissa kaasutetaan lujaa hidasteissakin ja hommaa nopeutetaan vieläpä 16-kuvaisella filmillä. Henkilöhamot ovat stereotypioita ja ehkä myös Hotakaisen romaaninnäköisiä.

Pertti Sveholmin poliisi Vikström on ylivoimaisesti mielenkiintoisin hahmo. Tälle poliisille elämän valopilkkuja ovat juuri rikolliset ja erityisesti juuri yli 160 km/h kiitävät ja yli 2 promillea humalassa syöksyvät kamikaze-kuskit Suomen moottoriteillä. Konstaapeli innostuu ylistämään näitä "ilopillereitä" kuin entisen Kolmannen valtakunnan johtaja ikään. Vaikka Sveholm esiintyykin samanlaisissa roolissa kuin Auli Mantilan Pelon maantieteessä pystyy hän tekemään Vikströmin hahmosta persoonallisen, joka jo osoittaa miehen loistavasta taidosta keskittyä juuri itselleen suunnattuihin hahmoihin.

Martti Suosalo on tämän hetken ehkä työllistetyin suomalainen näyttelijä, sillä Timo Koivusalon Rentun ruusussa ja Tango kabareessa Suosalolla on merkittävät roolit ja nyt myös Väänäsen Klassikossa. Taipuvainen ja muotoiltava Suosalo ei kuitenkaan Klassikossa saa Hotakaisen hahmosta irti kaikkea, eikä mies niin myöskään kaivaudu mitenkään syvälle hahmoonsa. Se vähä mitä Klassikon käsikirjoitus tarjoaa ei ole parantamassa Suosalon hahmon rakentelua.

Klassikko on aika sekava elokuva. Eikä siinä ole paljoa hyvää, lukuunottamatta muutamaa näyttelijäsuoritusta (myös Janne Hyytiäinen) ja hauskaa dialogia. Ongelmaksi nousee kirjailija Hotakaisen teos, joka tuntuu olleen liian suuri tai vääränlainen elokuvaksi tai sitten Kari Väänänen olisi saanut pysyä omassa pestissään eli näyttelemässä lipeviä ja pahoja miehiä.