DVD

Chaplinin poika - The Kid (1921)

Nuori yksinhuoltajaäiti hylkää vastasyntyneen lapsensa, joka päätyy sattumalta kulkurin hoteisiin. Kun mies ei yrityksistään huolimatta pääse lapsesta eroon, päättää hän ryhtyä tämän kasvattajaksi. Viisi vuotta kuluu. Elantonsa tämä veijarimainen parivaljakko hankkii omalaatuisella tavalla: poika kivittää ikkunoita säpäleiksi, jotka kulkuri sitten auliisti korjaa. Kaksikon yhteiselon taivaalle alkaa kuitenkin kerääntyä tummia pilviä sosiaaliviranomaisten taholta, jotka vaativat lasta huostaansa. Myös pojan äiti, joka on noussut vuosien saatossa huomattavaan asemaan, kaipaa lastansa ja yrittää löytää tämän saadakseen hänet takaisin.

Charles Chaplinin ensimmäinen pitkä elokuva, vuonna 1921 ensi-iltansa saanut Chaplinin poika (The Kid, 1921 USA) valmistui aikana, jolloin komediat olivat pääsääntöisesti muutaman kelan mittaisia hassutteluja ilman mitään syvällisempää. Chaplin halusi elokuviltaan kuitenkin enemmän ja hän olikin jo vuosien ajan suunnitellut pitkää elokuvaa, jossa yhdistyisivät puhdas komedia sekä koskettava draama siten, että ne tukisivat toisiaan luonnollisesti ilman, että kumpikaan elementti tuntuisi itsetarkoitukselliselta tai työntäisi toisen taka-alalle. Chaplinin ystävät ja työtoverit varoittelivat häntä ryhtymästä tällaiseen uhkayritykseen, sillä heidän mielestään näitä kahta asiaa ei voisi yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi. Chaplin piti kuitenkin päänsä ollen varma, että yleisö hyväksyisi hänen elokuvansa. Niin kävikin ja aivan kuten James Cruzen Karavaani (1923) teki westernille tai King Vidorin Suuri paraati (1925) sotaelokuvalle, mullisti Chaplinin teos lajityyppinsä täysin.

Elokuvien teko ei ollut Chaplinille koskaan helppoa. Perfektionismiin pyrkivänä hän saattoi kuvauttaa yhtä otosta lukuisia kertoja tai hylätä runsain mitoin jo valmista materiaalia. Nykyään moinen on aivan yleistä, mutta tuohon aikaan se oli aivan käsittämätöntä ja vieläpä komediassa, joita valmistettiin muutaman viikon pikavauhdilla. Chaplin kuitenkin tiesi mitä halusi ja mihin hän pystyi ja niinpä hänen elokuviensa kuvausaikataulut eivät juuri koskaan pitäneet paikkaansa.

Pojan tapauksessa Chaplinia rasittivat muutkin ongelmat. Ensimmäinen avioliitto oli ajautumassa karille ja se tuli aiheuttamaan hänelle todella paljon vastoinkäymisiä. Lisäksi tuotantoyhtiö First National, jonka palvelukseen hän oli astunut kaksi vuotta aiemmin, vaati tähdeltään elokuvia ripeämpään tahtiin. Jotta Pojan filmauksia voitaisiin jatkaa tuotantoyhtiön suhteen häiriöittä, teki Chaplin nopeasti lyhytelokuvan Meidän sakin Kalifornian matka (1919), joka ei sen paremmin tyydyttänyt häntä, First Nationalia kuin kriitikoitakaan. Vastoinkäymisistä huolimatta Pojan kuvaukset saatiin päätökseen vuosi niiden aloittamisesta ja kun elokuva oli lopulta valmis, oli se tullut maksamaan puoli miljoonaa dollaria. Tuotannon viimeistely ja sopimuskiistat viivästyttivät ensi-iltaa vielä puoli vuotta lisää. Kun elokuva vihdoin sai ensi-iltansa tammikuussa 1921 New Yorkissa, tuli siitä ennennäkemätön menestys, joka innoitti muitakin koomikoita siirtymään pitkien elokuvien pariin.

Vastoinkäymisistä ei näy elokuvassa jälkeäkään, päinvastoin. Pojan toteutuksesta tulee ennemminkin mieleen hetkellisen innoituksen vallassa tehty elokuva, josta suorastaan huokuu tekemisen ilo sekä energisyys, aivan kuin Chaplin olisi vain hetkeä aiemmin keksinyt taiteenalan suomat mahdollisuudet. Tällaisen tunteen välittämisessä hän onnistui urallaan toistamiseen, Kultakuumeessa (1925), ennen kuin se alkoi vähitellen kadota hänen elokuvistaan.

Chaplinin poika on vielä tänäkin päivänä katsojaa yhtä syvällisesti koskettava elokuva kuin ilmestyessään yli 80 vuotta sitten. Se on täydellisesti rytmitetty kertomus kahdesta kovaosaisesta ihmisestä maailmassa, jossa he voivat hakea turvaa ainoastaan toisistaan. Elokuva on täynnä kohtauksia, joiden komiikka saa hymyn paatuneimmankin tosikon kasvoille ja vastavuoroisesti sen draama kouraisee syvemmältä kuin useimmissa pelkästään tuon lajityypin elokuvissa saaden raavaimmankin miehen nieleskelemään. Molemmat elementit kietoutuvat toisiinsa täydellisesti ja sympaattiset, koskettavat roolihahmot varmistavat katselunautinnon, joka on edelleenkin raikas, tuore ja rajattomasti katselukertoja kestävä.

Chaplinille elokuvat eivät olleet koskaan pelkkiä elokuvia, vaan paljon enemmän. Koska Chaplin pystyi asemansa vuoksi työskentelemään itsenäisesti, toi hän elokuviensa avulla julki niin asioita sekä ajatuksia, kuin myös tapahtumia hänen omasta elämästään. Poika on Kuningas New Yorkissa (1957) - elokuvan ohella hänen pitkistä elokuvistaan omaelämäkerrallisin, ja ainoa, jossa Chaplin palaa rankkaan lapsuuteensa Lontoon slummeissa. Vaikka elämä köyhyydessä onkin kurjaa, ei Chaplin kuitenkaan sorru ylisentimentaalisuuteen, kuten moni heikkolahjaisempi olisi tehnyt, vaan tyypilliseen tapaansa hän käsittelee aihetta hellästi antaen jokaiselle toivoa paremmasta huomisesta.

Vaudeville-esityksestä sattumoisin löydetty Jackie Coogan nousi elokuvan myötä kertaheitolla kuuluisuuteen. Coogan, joka ei ollut koskaan aiemmin näytellyt elokuvassa, omaksui Chaplinin ohjeet ja neuvot antaumuksella ja hänen roolisuorituksensa hakee edelleenkin vertaistaan elokuvan historiassa. Chaplin antoi nuorelle tähdelleen paljon tilaa ja yhtään Chaplinin muita näyttelijöitä väheksymättä on todettava, että ainoastaan Coogan pystyi valkokankaalla Chaplinin kanssa samanarvoiseen suoritukseen. Pojan innoittamana elokuva-ala otti Cooganista kaiken irti ja muutamassa vuodessa hänen sädekehänsä oli käytetty loppuun.

Chaplin palasi elokuvansa pariin viisikymmentä vuotta myöhemmin, jolloin hän leikkasi teoksensa uudelleen sekä lisäsi siihen uuden säestyksen, joka on yksi hänen ikimuistoisimmistaan. Toisin kuin Chaplinin uudelleenjulkaisu Kultakuumeesta vuonna 1942, tällä kertaa muutokset onnistuivat. Päätös jättää lapsen vanhemmat miltei kokonaan taka-alalle palvelee tarinaa, sillä nykyisessä muodossaan elokuva on huomattavasti tiiviimpi ja eloisampi.

Kuva on laadultaan ensiluokkainen, aivan The Chaplin Collection -sarjan julkaisuiden aatelia. Roskat ja naarmut on saatu eliminoitua miltei täysin, eikä puuttuvia ruutujakaan pahemmin ole. Kuva on vakaa, terävä ja elokuvaa onkin miellyttävä seurata. Ääniraitoja on sarjan muiden elokuvien tapaan kaksi, alkuperäinen mono sekä tuore 5.1 miksaus. Jälkimmäinen on tavallaan aivan turha, sillä takakanavat jäävät hyödyntämättä. Säestys on Chaplinin parhaimmistoa ja elokuvan tapahtumia loistavasti täydentävää.

Laadukas lisämateriaali on sijoitettu omalle levylleen ja sitä löytyy tälläkin kertaa runsaasti. Mukana on niin dokumentteja, poistettuja kohtauksia kuin harvinaista kuvamateriaaliakin. Lisäksi levyllä on arkistojen kätköistä löydetty Jackie Cooganin My Boy -elokuva vuodelta 1921. Pieni miinus tulee siitä, ettei mukana ole elokuvan alkuperäistä versiota, kuten Kultakuumeen julkaisussa.