Kafka (1991)

Steven Soderbergh on yksi Hollywoodin parhaista ohjaajista. Oli miehen tuotannosta mitä mieltä tahansa, niin miehen taitavuudesta ja ammattitaidosta ei voi kiistellä. Sankka joukko erilaisia elokuvia melkein joka genressä ja molemmissa budjettiluokissa – valtavirta ja art-house. Megadebyytti Seksiä, valheita ja videonauhaa jälkeen mies teki paljon tasoltaan vaihtelevia ja melko huomaamattomia elokuvia mm. rikoselokuva Underneath, lama-ajan draama King of the Hill ja mysteerinen henkilökuva Kafka (1991 Ranska, Yhdysvallat).

Kafka kertoo puolifiktiivisen tarinan tuosta kuuluisasta absurdista, viitaten aina silloin tällöin hänen teksteihinsä. Kafka (Jeremy Irons, Lolita, Kingdom of Heaven) työskentelee päivisin arkistossa ja iltaisin hän on kirjailija. Eräänä päivänä Kafkan ystävä löydetään hukkuneena, jonka seurauksena Kafkakin joutuu ongelmiin. Tahtomattaan Kafka vedetään mukaan anarkistiseen vallankumoushankkeeseen, jonka tarkoituksena on taistella auktoriteetteja vastaa. Laki ja järjestys kääntyvät nokkelasti poliisiksi ja arkistoksi ja juuri he ovat mystisten katoamisten takana. Ironsin rinnalla elokuvassa nähdään Ian Holm (Taru Sormusten Herrasta, Garden State), Armin Mueller-Stahl (Loisto, Veronika Voss) ja Alec Guinness (Star Wars, Kwai -joen silta).

Elokuvan tyyli on hyvin kiehtova. Turhia ei selitellä ja kuvauksen tyyli on suoraan 30–luvulta. Jo alkuteksteistä lähtien usvainen mustavalkokuvaus on häikäisevää - Ekspressionismi sekoitettuna myöhempään avantgardeen. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisen lopputuloksen Terry Gilliam olisi Kafkasta saanut tai vaikkapa David Lynch. Elokuvan tunnelma ja absurdit hahmot ovat kuin Lynchin Elefanttimies ja Eraserhead olisi yhdistetty Gilliamin elokuvaan Brazil.

Elokuvan lähin sukulainen kuitenkin on varmasti Kafkan kuuluisin kirja Oikeusjuttu, jossa Josef K. niminen mies joutuu syyttömänä auktoriteettien vainon kohteeksi. Yhtymäkohtia voi havaita myös George Orwellin kirjaan vuonna 1984 ja Joseph Conradin Anarkisteihin. Kirjallisista sukulaisista huolimatta kyseessä on hyvin elokuvallinen elokuva. Harmittavasti tosin viittaukset Kafkan omaan tuotantoon kuten Muodonmuutokseen tehty varsin tökerösti.

Parhaiten toteutetut osa-alueet elokuvassa ovat tyyli ja näytteleminen. Kummassakaan ei ole ylilyöntejä toteutus on todella tyylikästä. Lisäksi totalitarismin kuvaus on elokuvassa erittäin hienovaraista ja vihjailevaa. Kiehtova elokuva, joka tunnelmansa ja tyylinsä puolesta voi nousta tulevaisuuden klassikoksi.