Juoksuhaudantie (2004)

Kari Hotakaisen palkittuun menestysromaaniin perustuvan elokuvan Juoksuhaudantien (2004 Suomi) ohjaaja Veikko Aaltonen on sanonut: "Romaanin kieli ja rakenne ovat aivan erilaiset kuin elokuvan vastaavat ja usein elokuvantekijäraukka kuitenkin jää romaaniin "kiinni" - elokuva jää velkaa romaanille eikä toimi omillaan/. /Jokainen romaanin lukija muodostaa kirjan omassa päässään ja jos lukija erehtyy katsomaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, hän pettyy - joku toinen on nähnyt kirjan henkilöt ja tapahtumat ja teemat aivan eri tavalla kuin hän itse.". Aaltonen on myös luvannut ettei ohjaa kirjaan perustuvaa elokuvaa, mutta hyvin tiedämme, että Juoksuhaudantien kohdalla on ohjaaja joutunut nöyrtymään periaatteidensa alla.

Elokuva on lähes suora kertomus Hotakaisen Finlandia-palkitusta romaanista (2002), joka kertoo kotirintamamies Matti Virtasesta, joka yhden ainoan lyönnin jälkeen on menettänyt vaimonsa ja tyttärensä sekä otteen elämäänsä. Varastotyömies Virtanen päättää hankkia itselleen sotien jälkeen rakennetun harjakattoisen rintamamiestalon ja näin palauttaa menettämänsä perheonnen. Virtanen myy kalusteensa, kiristää ruokakuluissa, tekee kaikki mahdolliset ylityöt varastolla ja iltatöinä hieroo puutteessa olevia keski-ikäisiä naisia, vain saavuttaakseen vaimonsa ja tyttärensä takaisin.

Matti Virtasena elokuvassa nähdään Eero Aho (Häjyt). Roolihahmon järkkyvä mieli tarjoaa Aholle mahdollisuuden synkistellä tummien silmänalustensa avustuksella ja kuvata yhtä perheensä menettänyttä kaikkensa antanutta isää ja miestä. Näkökulma on tuore. Hotakaisen tarinasta puuttuvat viina, jatkuva hakkaaminen ja vaimon alistaminen, uutena tarinassa ovat ruokaa laittava, iltasadut lukeva vähään tyytyvä mies. Tiina Lymi ja Ella Aho näyttelevät Helena-vaimoa ja Sini-tytärtä. Elokuvan perhe on myös todellisuudessa näyttelijäperhe.

Juoksuhaudantien muissa miesrooleissa nähdään Kari Väänäsen esittämä kiinteistövälittäjä Jarmo Kesämaa, joka on myös päähenkilön ohella turhautunut elämäänsä, ylikiloihinsa, avioliittoonsa sekä työnsä huonoihin puoliin. Väänäsen rautainen ote viimeistelee Hotakaisen moniulotteisesti kirjoittaman hahmon yhdeksi elokuvan onnistuneimmista sekä mielenkiintoisimmista. Ikähaitarin ylintä päätä edustaa elokuvan loppupuolella esille nouseva sodat läpikäynyt rintamamies Taisto Oksanen, jota esittää Esko Pesonen, ja jonka vuonna 1948 rakentamaa taloa Kesämaa yrittää kaupata. Samaiseen taloon myös Ahon esittämä Matti Virtanen iskee unelmansa.

Valitettavasti Aaltosen Juoksuhaudantie ei yllä läheskään yhtä korkealle kuin Hotakaisen romaani. Kompastuskiveksi kumpuaa päähenkilön mielensyövereiden tulkinta paikoin kankealla mielikuvitusleikillä. Teija Sopasen vierailu Virtasen kotikeittiössä miehen mielikuvituksessa saa sentään hymynkareen huulille. Olisikohan Hotakaisen romaanin vauhdikas ja rikas teksti ollut esteenä onnistuneelle elokuvalliselle sovitukselle? Viimeisin Hotakaisen kirjasta tehty filmatisointi Klassikko (2000) olikin hyvä esimerkki sillisalaatiksi pursuavasta esimerkistä, kun ohjaaja (Kari Väänänen) ei ole sovittanut romaanin tekstiä sen enempää elokuvakieleen sopivaksi.

Edelleenkään Matti Virtasen tarinan päätös ei tunnu luonnolliselta. Jo Hotakaisen kirjassa väkisin väännetty loppuhuipennus lässähtää myös Aaltosen elokuvassa.

Juoksuhaudantie on hyvä elokuva, mutta vain hetkittäin. Se tempaa mukaansa vahvojen näyttelijöidensä ansiosta, jotka jo Hotakainen on kirjoittanut moniulotteisiksi ja inhimillisiksi. Elokuvan tarina asumisesta ja kodista on kuvattu lämpimästi ja siihen on helppo samastua. Huonona pidettäköön aavistuksen verran liian synkkää ja mielipuolista kuvaa päähenkilö Matti Virtasesta.