Jade (1995)

Aikoinaan maailman toiseksi katsotuimman elokuvan Manaajan (The Exorcist, 1973) ohjasi William Friedkin, josta hänet myös palkittiin Colden Globe -palkinnolla. Kerrotaan, että elokuva olisi saanut ihmisiä pyörtymään kesken esityksen, myös meillä Suomessa. William Friedkin on ohjannut jälkeenpäin Manaajan tapaisia kauhuelokuvia kuin myös eroottisia trillereitä. Miehen viimeisin elokuva Kunniavelka kertoi sotilasoperaatiosta, joka menee mönkään ja vastuuseen joutuu Samuel L. Jacksonin esittämä kapteeni. Tarina oli oikeussali -draamaa ja toimintaa yhdistelevä kunnianhimoinen teko ohjaajan kotimaalle.

Ohjaajan vuonna 1995 tekemä eroottinentrilleri Jade (1995 USA) teki Yhdysvalloissa pahan pettymyksen tuottajille kuin myös ohjaajalle itselleen (en sitten muista kiersikö elokuva Suomessa teattereissa.) Toisaalta elokuvan kahdesti nähneenä ihmettelen sen saamaa vähäistä suosiota. Olisin hyvinkin toivonut Friedkinille uutta nousua tällaisten kevyt-eroottistentrillereiden puolella. Jade on tyypillinen murhatapaus, jonka ympärillä tunnelma tiivistyy loppua kohden, eikä murhaajaa siltikään löydetä.

Loistotalon yläkerrasta löydetään todella makaaberisti murhattu vaikutusvaltainen mies. Paikan päältä löytyy vereen tahriutunut kirves ja pieni hopeinen lipas. Lippaassa on naisen häpykarvoja ja päällä japaniksi "jade". Useampi todistaja kertoo Jade -nimisestä pitkä hiuksisesta naisesta, joka on ollut murhatun rakastettuna. Rikostutkija David Corelli (David Caruso, Koston suudelma) pyrkii saamaan selville, kuka tämä mystinen Jade on. Yllättäen harvat todistajat kuolevat kylmäverisesti ja pian myös Corelli itse on murhaajan tähtäimessä.

Jade luottaa klassiseen trillerin juoneen, silti Friedkinin elokuva on juuri sellaisen hyytävä, pelottava ja salakavala kuin sopii odottaa. Asetelmat kulkevat odotetulla tavalla, mutta silti katsojalle ei paljastu murhaajan henkilöllisyys. Rytmi on välillä piinaavan hidastettua, kun rikostutkija Corelli pohtii tapahtumia. Toisaalla Friedkin on käyttänyt poikkeuksellisen nopeita, salamanomaisia tehokkaita juonelle merkittäviä kohtia, joissa katsojaa tönäistään penkiltä. Tällainen nopeiden tehosteilla kuorrutettujen kohtauksien täydellinen sopiminen elokuvaan miellyttää katsojaa. Elokuvassa on pari autoilla suoritettuja toimintakohtausta, jotka saattaisivat hyvinkin pilata trillerin kireän tunnelman actionmätöksi, mutta Friedkin on oivaltanut muuttaa takaa-ajokohtauksia oikeanlaisiksi, jolloin ne ovat parantamassa trillerin ilmapiiriä.

Pääosissa ovat punapäinen David Caruso, jonka nimen muistan aina juuri Jadesta, ja Chazz Palminteri ja Linda Fiorentino. Palminteri esittää huippu lahjakasta asianajajaa ja Corellin ystävää. Klassisen asetelman muodostamiseen tarvitaan tietenkin Linda Fiorentinon esittämä kolmaspyörä, joka Palminterin vaimona saa Corellin housuissa ja päässä kihelmöimään. Fiorentino on nyt viimeaikoina esiintynyt pääasiallisesti komedioissa (Dogma), joka ei minusta ainakaan tunnu kovin hyvältä suunnalta. Tällä naisella kun ei ole minkäänlaista lahjakkuutta olla taitava näissä rooleissa. Mainitaan nyt, että poikamiesten kannattaa katsoa elokuva jo pelkästään Fiorentinon sensuellin äänen takia ;)

Jade on trendikkäästi visuaalinen ja kerronnallisesti klassinen. Olen varmaan moneen kertaan maininnut pitäväni juuri trillereistä ja Jade on aika pitkälle sellainen trilleri, josta pidän. Elokuva pistää jonkin verran jopa kylmäväreitä niskasta alaselkään, kun "The End" ilmestyy ruutuun.