Iron Man.

Robert Downey Jr.

Terrence Howard ja Gwyneth Paltrow.

Robert Downey Jr.

Iron Man on kevään 2008 ensimmäinen ns. blockbuster. Sellaisen elokuvan tarkoituksena on miellyttää mahdollisimman montaa ihmistä, kerätä mahdollisimman monta takamusta teatterinpenkkiin ja haalia kasaan mahdollisimman paljon rahaa. Tuloksena on melkein aina sisällötön, turha ja tylsä leffa. Koska raha on se mikä on tärkeää, niin myös Hollywoodissa, tulemme joka vuosi näkemään näitä rahankeruutuotoksia. Tällaisten rahastuselokuvien varhaisemmat yksilöt ilmestyvät aina näin kesän kynnyksellä. Ihmiset kuluttavat hymyssä suin rahansa menemällä katsomaan näyttävää, jätä aivot narikkaan -toimintaa. Ja ne ”persaukiset” pomot siellä pyramidin huipulla keräävät kaikki fyffet. Onhan se ymmärrettävää.

Iron Man (2008, Yhdysvallat) kertoo asetehtailija Tony Starkista (Robert Downey Jr: Zodiac) joka kehittelee aina vain teknisempiä ja tappavampia tuhoaseita. Stark on tekniikan nero, joka peri isältään asetehtaan ja on kasvattanut sen mahtaviin mittoihin. Kun Stark on ilmeisesti jossain päin Lähi-Itää demonstroimassa tuotoksiaan, hänen sotilassaattueensa kimppuun hyökätään. Vieläpä Starkin omilla aseilla. Stark-rukka joutuu viettämään kolme kuukautta vankina luolassa. Reissulta palattuaan hän katselee maailmaa täysin uusin silmin. Yhtiökumppani Obadiah Stanea (Jeff Brigdes: Kavahda naapuriasi) uudestisyntynyt Stark ei miellytä. Kun Stane saa tietää Starkin kehittävän mullistavaa teknologiaa, haluaa hän itsekin päästä osingoille. Starkin assistentti Pepper Potts (Gwyneth Paltrow: Rakastunut Shakespeare) vain seisoskelee kohtauksissa tyhjän panttina ja yrittää näyttää mahdollisimman söpöltä. Samaa tekee Starkin kaveri, upseerismies Jim Rhodes (Terrence Howard: The Hunting Party).

Elokuvan on ohjannut Jon Favreau. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten Swingersin käsikirjoittamisesta, missä hän myös itse näytteli ja minkä hän itse myös tuotti. Ohjaajana Favreaun tunnetuin työ on varmaankin Elf, missä hän myöskin itse piipahti. Favreau toimi myös yllättäen Iron Maninkin tuottajana, joten yllätys yllätys, olihan ohjaajan tietysti pakko ujuttaa itsensä puherooliin myös uuteen elokuvaansa.

Käsikirjoitus on Iron Manin heikoista osa-alueista se vahvin. Sen on kirjoittanut Mark Fergus ja Hawk Ostby, joiden kynistä on tullut niinkin hyvää jälkeä kuin Ihmisen Pojat ja First Snow. Kaksikko ei yllä edellisten tuotostensa tasolle. Tosin, kun tarinan pohjana on supersankari ja kyseessä blockbuster -elokuva, ei tarinalta voida ihmeitä odottaakaan. Iron Maniin yritetään ängetä moraalista näkökantaa ja muka herätellä amerikkalaisia itsekeskeisyydestään. Mutta kun ei se ole tähänkään asti auttanut, ei Iron Maninkaan säälittävä yritys siinä onnistu. Nykyään on vaan niin coolia, ja ennenkaikkea rahallisesti tuottoisaa, olla poliittisesti kantaaottava. Tämä sama näkyy muuallakin, ei ainoastaan elokuva-alalla.

Allekirjoittanut ei lähtenyt elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa, vaan menin katsomaan Robert Downey Jr:a. Muulle elokuvalle en antanut ennen, enkä sen katsomisen jälkeenkään paljoakaan arvoa. Herra Downey Jr. oli jälleen kerran ja niinkuin aina: loistava. Aivan kuten odotinkin, hän pelasti elokuvan. Pienen pettymyksen aiheutti vielä se, että luulin elokuvassa soivan enemmän kunnon musiikkia, ja kovaa, mutta ei. Kunnon rokki rajoittui elokuvan alkuun ja lopputeksteihin.

Tämä on juuri niitä elokuvia joista massat pitävät, ja joista itse en pidä väliä. Yllä olevasta tekstistä varmaankin huomaa, etten lämmennyt Iron Manille kovinkaan paljoa. Itse asiassa, siitä on varmaan huomattavissa, että pidin elokuvaa melkeinpä sontana. Ei se nyt ihan niin huono ole, mutta Robert Downey Jr pelastaa kuitenkin uskomattoman paljon.

Teksti © 2008 Tomi Jokinen

Elokuvan traileri: