Apinatapaus - Inherit the Wind (1999)

Monet ovat varmasti kuulleet Apinatapauksesta, joka järkytti ainakin maailmaa 1920-luvulla. Kyse on opettajasta, joka alkoi opettamaan lapsille koulussa Darwinin evoluutioteoriaa, joka tähän aikaan oli luonnollisesti mielipuolista, olihan Jumala omin käsin luonut maan omalla tavallaan. Opettaja vangittiin ja niin alkoi legendaarinen Apinatapaus-oikeudenkäynti. Lisäksi tapauksen suuruutta lisää se, että oikeudenkäynnin syyttäjäksi nimitettiin Williams Jennings Bryan (George Scott), kolminkertainen presidenttiehdokas ja julkinen saarnaaja, ja puolustajaksi Clarence Darrow (Jack Lemmon), maan kohutuin ja "suurin" puolustus asianajaja. Tapauksesta paisui niin suuri ja mehukas, että ihmiset puhuvat siitä vielä näinäkin päivinä.

Elokuvan lähtöasetelma antaa odottaa paljon. Ensinnäkin George Scott ja Jack Lemmon ovat maineikkaita näyttelijöitä, jotka ovat vuosien saatossa vain parantuneet. Toiseksi, elokuvan tarina on varsin mielenkiintoinen ja luo puitteet ensiluokkaiselle oikeussali-draamalle. Ja vielä, Apinatapauksesta tehtiin elokuva jo 1960 ja sen jälkeen useita näytelmiä, joten kokonaisuus on ehtinyt muovautua jokseenkin täydelliseksi. Vaikka toisaalta, se ei ole mikään itsestäänselvyys, että jokainen ohjaaja pystyisi käyttämään tämän kaiken edukseen.

Kaiken kaikkiaan Apinatapaus (Inherit the Wind, 1999 USA) on harvinaisen hyvä oikeussali-draama, huolimatta siitä, että se alun perin tehtiin televisiota varten (!). Petrie onnistuu täydellisesti luomaan Daytonan pikkukaupungin katukuvaan juuri sen sähköisyyden ja jännittyneisyyden mikä tässä elokuvassa on välttämätöntä. Monesti vanhempia aikoja kuvaavat elokuvat eivät onnistu olemaan erikoisen autenttisen oloisia, mutta tässä tapauksessa pystyt suorastaan aistimaan sen ilmapiirin mikä Daytonassa mahdollisesti vuonna 1925 oli.

Käsikirjoitus on kirjoitettu juuri sopivan rytmikkäästi, joten elokuva ei jää liian keskenkasvuiseksi tai vastaavasti pitkäveteisesti. Elokuvan tapahtumapaikka on pääasiallisesti oikeustalon sali, jossa tapausta luonnollisesti puidaan, ja se luokin elokuvaan hieman teatterimaisen tunnelman. Tässä tapauksessa tämä seikka on puhtaasti positiivinen asia sillä Lemmon ja Scott tukevat hienoa käsikirjoitusta vanhojen konkareiden tavoin. Dialogi tuntuu saavan siivet näiden kahden herran näytellessä.

Apinatapaus on viihdyttävä, loistavasti näytelty ja ajatuksia herättävä elokuva. Se ei ehkä sovi maanantai-illan popcorn-elokuvaksi, mutta jos kaipaat tarinaa joka tyydyttää sekä aivosi, että sydämesi, Apinatapauksen kanssa ei voi joutua pulaan. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.