Timothy Olyphant.

Timothy Olyphant ja Olga Kurylenko.

Timothy Olyphant.

Timothy Olyphant.

Olga Kurylenko ja Timothy Olyphant.

Videopeleistä tehdyt elokuvat ovat tähän mennessä olleet melkoisen ponnettomia esityksiä. Tällaisen elokuvan menestymisen ehtona on, että pelin vannoutuneet fanit hyväksyvät sovituksen. Sillä sehän on vuorenvarmaa, että elokuva tulee kriitikkojen murskaamaksi. Hitman (2007 Ranska, Yhdysvallat) tuo hieman valoa tämän genren synkän tunnelin päähän. Eidoksen menestyneestä videopelistä suurelle kankaalle sovitettu elokuva on pakattu täyteen toimivia mättökohtauksia. Ja on mukaan vielä saatu jonkin tasoinen juonikin, vaikka se melko plaisuksi jääkin. Elokuvassa seurataan vain numerokoodilla 47 tunnettua palkkatappajaa.

47 saa Toimistolta määräyksen eliminoida Venäjän presidentti Mikhail Belicoff. Onnistuneelta näyttänyt salamurha osoittautuu kuitenkin menneen oudosti pieleen. Kauan 47:n perässä ollut Interpolin Mike Whittier sekä Venäjän salaisen poliisin Yuri Marklov pääsevät lähemmäksi häntä kuin koskaan ennen. Agentti 47 huomaa olevansa myös omien metsästyksen kohteena. Siitäkös alkaa hurja pakomatka ja takaa-ajo.

Elokuvan ärsyttävin seikka on kiistämättä mukaan ängetty Nika (Olga Kurylenko). Nika on Belicoffin vakiprostituoitu, jonka hengen 47 säästää, koska tämä tuntuu tietävän äitimaan asioista melko paljon. Syy miksi kyseinen roolihenkilö on elokuvan ylivoimaisesti ärsyttävin voidaan esittää kysymyksien muodossa. Miksi? Miksi pitää joka elokuvaan änkeä se pakollinen naikkonen? Miksi tälläisessäkin elokuvassa täytyy olla romantiikan vivahteita? Miksi?

Timothy Olyphant (Die Hard 4.0, Deadwood) on ilmeettömänä neljäseiskana omaksunut roolihahmonsa olemuksen loistavasti. Hyvän suorituksen tekee myös Mike Whittieriä esittävä Dougray Scott (Vaarallinen tehtävä II). Muut näyttelijät tekevät hekin myös ihan mukiinmenevää työtä. Rooleissa nähdään muun muassa Henry Ian Cusick (Lost), sekä Yuri Marklovia tulkitseva Robert Knepper (Pako).

Hitman on onnistunutta ja menevää toimintaa täynnä oleva elokuva. Valaisu on koko elokuvan ajan niin loistavasti toteutettua, ja se tuo mieleen alkuperäisen videopelin, että se ansaitsee erikoismaininnan. Parissa kohdassa onnistuneesti huumoriakin viljelevä elokuva ei kuitenkaan nosta päätään muiden toimintarainojen joukosta. Elokuvaa voidaan kuitenkin pitää onnistuneena ja jopa hyvänä videopelin filmatisointina.

Teksti © 2008 Tomi Jokinen