Hearts of the World (1918)

Suvaitsemattomuuden (1916) ensi-illan jälkeen Griffith matkusti Englantiin promotoimaan uutta elokuvaansa. Ylistyslaulujen lisäksi isännät tekivät hänelle ehdotuksen uudesta elokuvasta, joka käsittelisi parhaillaan riehuvaa maailmansotaa. Griffith kiinnostui ajatuksesta ja englantilaisten avustuksella hän sai jopa mahdollisuuden vierailla rintamalla keräämässä aineistoa ja kokemuksia elokuvaansa varten.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat ranskalaiseen pikkukylään, jossa asuu kaksi amerikkalaista perhettä. Perheiden vanhimmat lapset (Lillian Gish, Robert Harron) ovat rakastavaisia ja aikeissa mennä naimisiin. Hieman ennen hääpäivää kylän saavuttaa järkyttävä uutinen: Saksa on julistanut sodan niin Ranskalle kuin Englannillekin. Vaikka pojan ei välttämättä tarvitsisi lähteä sotaan, liittyy hän auliisti ranskalaisjoukkoihin, sillä "elämisen arvoinen maa on myös taistelemisen väärti". Piakkoin sota ulottuu myös kylään, kun saksalaiset marssivat ottamaan sen haltuunsa.

Kansakunnan synnyn (1915) hengessä tehty Hearts of the World (aka Maailman sydämet, 1918 Yhdysvallat) alkaa lupaavasti Griffithin kuvatessa kylän rauhallista ja tasapainoista elämää. Tunnelma on käsin kosketeltavan idyllinen ja aivan kuten kuusi vuotta myöhemmin valmistuneessa Amerikassa (1924), tässä vaiheessa elokuva antaa odottaa itseltään vielä paljon. Sotarintamalle siirryttäessä elokuva latistuu melkoisesti. Vaikka Griffithillä olikin ensiluokkaista kuvamateriaalia käytettävänä elokuvaansa varten, eivät taistelukohtaukset ja rintamakohtalot nouse missään vaiheessa Kansakunnan synnyn tasolle, vaan niiden toteutus on intensiivisyyden ja vaikuttavuuden sijaan hieman hutiloidun oloinen. Myöskään rakastavaisten kohtaloiden rinnakkaisseuraaminen ei täysin onnistu, vaan kumpikin jää hieman vajavaisesti toteutetuksi.

Näyttelijäsuoritukset ovat laadukkaita miltei kautta linjan, ainoastaan Dorothy Gishin komediallinen roolihahmo tuntuu tapahtumiin nähden turhalta. Isosisko Lillian on jälleen kerran vahvassa vedossa ja vaikka nuorten välinen rakkaustarina ei aivan vaaditulla tavalla leiskukaan, tekee myös Harron tahollaan vakuuttavaa työtä. Sivurooleissa nähdään Griffithin vakionäyttelijöitä ja tuohon aikaan hänen alaisuudessaan työskennellyt tuleva ohjaajasuuruus Erich von Stroheimkin vilahtaa muutamassa kohtauksessa.

Hearts of the Worldista ei tullut Kansakunnan synnyn veroista triumfia, vaikka se mukavasti menestyikin. Propagandaelokuvaksi tarkoitettu teos oli nimittäin vanhentunut jo ilmestyessään, sillä sota oli loppumaisillaan, jonka vuoksi Griffithin tyyli kuvata saksalaiset vastenmielisinä barbaarihunneina herätti arvostelua. Ohjaaja joutuikin siistimään elokuvaansa ennen kuin se oli valmis lopulliseen levitykseen.