Häxan (1922)

Keskiajalla ihmishenki ei ollut kovinkaan kallis. Kuka tahansa saattoi syyttää ketä tahansa noituudesta ja aiheuttaa näin tälle ongelmia pelkkää ilkeyttään. Noidaksi epäiltyä kidutettiin ja kiusattiin täysin mielivaltaisesti ja usein tilanne johti siihen, että tämä antoi ilmi muita vähintäänkin yhtä syyllisiä kuin hän itse. Näin saatiin aikaan kierre, jonka seurauksena kahdeksan miljoonaa naista, miestä ja lasta menetti henkensä noidiksi epäiltyinä.

Menestyksensä kukkuloilla ollut Svensk Filmindustri teki vuonna 1919 teon, joka tuli vaikuttamaan sen tulevaisuuteen - tosin hieman toisella tavalla kuin mitä he odottivat. Yhtiö antoi tanskalaiselle ohjaajanäyttelijä Benjamin Christensenille oman studion käyttöönsä ja rajattoman budjetin noituudesta kertovan elokuvan tekemiseen. Christensen tutki keskiaikaisia dokumentteja ja noitavainojen oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja loi teoksen, joka herätti ilmestyttyään runsaasti pahennusta. Kirkko hyökkäsi rajusti elokuvaa vastaan ja sensuuri otti sen hampaisiinsa kaikkialla Ruotsia lukuun ottamatta eivätkä katsojatkaan oikein tunteneet erikoista elokuvaa omakseen. Svensk Filmindustri kärsi huimat tappiot eikä Häxanista (Häxan, 1922 Ruotsi) tullut elokuvayhtiön toivomaa suurteosta.

Elokuva koostuu seitsemästä jaksosta. Se alkaa noituuden ja maailmankatsomuksen käsittelemisellä historiallisesta näkökulmasta, jonka jälkeen päästään itse asiaan. Seuraavissa jaksoissa katsoja viedään noitasapatteihin, inkvisition pariin ja riivattujen nunnien luostariin. Viimeisessä jaksossa ollaan elokuvan ilmestymisajankohdan maailmassa ja katsotaan, miltä noituus näytti tuolloin.

Kaikesta näkee, että Christensen on paneutunut aiheeseen vakavuudella. Faktaa ja fiktiota tehokkaasti sekoittavan elokuvan toteutus on hillitty ja kuvat kidutuskammioissa viruvista, mielenvikaisuuden rajamaille kidutetuista uhreista ovat edelleenkin hätkähdyttäviä. Christensen ei sorru kiihkoiluun ja juuri tällaisen esitystavan vuoksi elokuva ei tunnu vanhentuneen päivääkään. Elokuvalle soisikin edes hitusen enemmän arvostusta kuin mitä se on vuosien saatossa saanut.

Mikään sunnuntai-iltapäivän viihde-elokuva Häxan ei ole, sellaiseen se on aivan liian paljastava eikä Christensen sitä liene sellaiseksi tarkoittanutkaan. Se on erinomainen aikamatka yhteen historiamme verisimmistä aikakausista ja sopisi hyvin esitettäväksi jopa kouluun historian tai uskonnon tunneille.