Kärpänen - The Fly (1958)

Toisen maailmansodan päättymisen myötä amerikkalainen kauhuelokuva koki ensimmäisen muodonmuutoksensa. Perinteiset hirviögalleriat saivat jäädä vähitellen taka-alalle genren alkaessa sekoittua entistä enemmän science fictionin kanssa. Avaruusoliot hyökkäsivät maahan, eläin- ja ihmismutaatiot mellastivat milloin missäkin ja yleisesti ottaen meno valkokankaalla oli huomattavasti synkempää kuin Universalin hirviögallerioissa. 1950-luvun tieteiskauhistelu synnytti monia klassikkoelokuvia, joista kuuluisimpien joukkoon lukeutuu pian elokuvan ensi-illan jälkeen itsemurhan tehneen veteraaniohjaaja Kurt Neumannin Kärpänen (The Fly, 1958 Yhdysvallat).

Elokuva alkaa sähköisesti. Teollisuushallin yövartija törmää kierroksellaan nuoreen naiseen, joka on juuri murhannut miehen painepuristimessa. Pian puhelin soi yhtiön omistajan (Vincent Price) kotona niin salaperäisen naisen kuin yövartijankin ilmoittaessa hänelle tapahtuneesta. Nainen paljastuu yhtiön omistajan kälyksi ja ruumis tämän veljeksi, mutta ensi alkuun koko tapahtumaketju tuntuu suurelta arvoitukselta. Lopulta murhasta syytetty nainen päättää kuitenkin kertoa tekonsa syyt, jotka ovat uskomattomammat kuin mitä kuvitella saattaa.

Elokuvan alkuperäistarina ilmestyi alun perin novellina Playboy-lehdessä vuonna 1957, joten takeet sen menestymisestä eivät olleet etukäteen selvillä. Mutta koska ihmisiä paitsi kiehtoi, myös kammoksutti tekniikan valtavan nopea kehittyminen, muodostui Kärpäsestä tuotantoyhtiönsä 20th Century Foxin yksi suurimmista menestyksistä vuonna 1958. Elokuvalle tehtiin todella laimea jatko-osa vuotta myöhemmin ja uudelleen aiheeseen tartuttiin David Cronenbergin toimesta vuonna 1986, jolloin tarinan uusintafilmatisointi valmistui. Cronenbergin astetta raadollisempi Kärpänen (1986) lukeutuu ohjaajan tunnetuimpiin ja ylistetyimpiin teoksiin.

Kurt Neumannin alkuperäisversion menestys ei ole ihme, sillä elokuva on täysin katselukelpoinen vielä nykyäänkin. Sen valttikortteja ovat laadukkaat näyttelijäsuoritukset, kauttaaltaan hillitty toteutus ja onnistuneet erikoistehosteet, joista puuttuu tyystin vanhoille elokuville tuttu, hellyttävä kömpelyys. Mielenkiintoisen tarinan henkilöitä olisi voinut ehkä kehittää hieman enemmän, mutta toisaalta se olisi turhaan pitkittänyt elokuvan kestoa, joka puolestaan ei olisi moista kestänyt. Pakollisia yleismaailmallisia ajatuksia teleportaation eduista ja haitoista tarina luonnollisesti sisältää, mutta onneksi ei kuitenkaan liikaa, joten latteudet vältetään tälläkin saralla. Todellista tyhjäkäyntiä ei ilmene missään vaiheessa ja elokuva huipentuu tavalla, joka jää pitkäksi aikaa katsojan mieleen.

Elokuvan tunnetuin nimi on Vincent Price, joka tekee tavoilleen uskollisena laatutyötä murhatun tiedemiehen veljenä. Keskeisimmiksi hahmoiksi asettuvat tiedemies André Delembrea esittävä Al Hedison sekä hänen vaimoaan Hélènea näyttelevä Patricia Owens. Kumpikin suoriutuu roolistaan kiitettävästi, joskin ensin mainitun hahmo jää tärkeydestään huolimatta hivenen ohueksi. Yllättävää kyllä, Neumann onnistuu ohjaamaan myös heidän poikaansa esittävää Charles Herbertiäkin kiitettävästi, yleensähän lapsinäyttelijät muodostuvat tällaisissa elokuvissa pelkästään rasitteiksi.

Kurt Neumannin Kärpänen on arvokkaasti vanhentunut tieteiskauhistelu, joka allekirjoittaneen mielestä pesee Cronenbergin uusintafilmatisoinnin mennen tullen. Vuosikymmenensä parhaimmistoa se ei ole, mutta pätevää keskitasoa kuitenkin ja hyvä elokuva aloittaa lajityypin klassikoihin tutustuminen.