Flight of the Phoenix (2004)

Hollywoodissa on meneillään ahkera remake-buumi. Nyt on sorvin alle saatettu vuoden 1965 hitti Flight of the Phoenix (2004 Yhdysvallat) , eikä lainkaan huonolla menestyksellä. Tarinaan ei ole tehty juurikaan muutoksia, eikä se kaikessa yksinkertaisuudessaan niitä tarvitsekaan. Dennis Quaid esittää Frank Towns´ia, rahtikoneen pilottia. Tällä kertaa hän saa mukaansa myös ihmisiä, kun suuren öljy-yhtiön työntekijöitä pitää kuljettaa kotiin Mongoliasta. Kuinka ollakaan, kilometrejä ei ehdi kertymään monia, kun kone törmää hiekkamyrskyyn ja syöksyy keskelle autiomaata. Siellä sitä sitten ollaan mäsän koneen kanssa keskellä ei-mitään ja porukalla pitäisi keksiä jotain rakentavaa. Konflikteja syntyy varmasti, kun selviytyneiden joukosta löytyy niin erotettuja duunareita kuin johtoporrastakin. Pakko on kuitenkin jotain yrittää, vaikka tilanne on kimurantti.

Suhteellisen kokematon ohjaaja John Moore (Behind Enemy Lines, 2001) osaa luotsata elokuvaansa hyvällä tempolla eteenpäin. Alussakaan ei tuhlata aikaa sen suuremmin vaan pakolliset alku-manouverit käydään läpi tehokkaasti ja toimintaan päästään kiinni nopeasti. Toimintakohtaukset on kuvattu erinomaisella tyylitajulla ja niihin on lisätty juuri sopivasti tietokone-efektejä, jotta hommaan saadaan hieman ylimääräistä potkua. Erityisesti elokuvan alussa nähtävä syöksykohtaus on huikeaa katsottavaa - ja kuunneltavaa.

Käsikirjoitus on juuri sopiva sekoitus jännitystä, toimintaa ja juonen rakentelua. Hahmot tulevat nopeasti tutuiksi ja seasta löytyy pari kiinnostavaakin tyyppiä, mutta dialogi-tasolla Flight of the Phoenix on perus toiminta-leffa: ei mitään syvällistä, eikä kovin luovaa, mutta kukapa sellaista odottaisikaan tällaiselta elokuvalta? Ainoaksi ongelmaksi tarinan ja rytmin kannalta muodostuu nuo pakolliset toimintakohtaukset. Mitä toimintaa voi keksiä keskelle autiomaata? Kaiken näköistä, ilmeisesti. Väliin tungetut toiminta- ja jännitysmomentit tuntuvat kuitenkin väkinäisiltä ja epäolennaisilta ja ne tuppaavat pirstaloimaan koko elokuvan. Mutta minkäs teet, pakkohan jotain on räjäyttää.

Mukaan on saatu varsin nimekkäitä näyttelijöitä. Dennis Quaid, Giovanni Ribisi, Miranda Otto ja Hugh Laurie saavat eniten aikaa elokuvan keskipisteessä. Dennis Quaid on mukiinmenevä kovaksi keitettynä pilottina, jolla on aluksi vaikeuksia tulla toimeen itkeskelevien matkustajien kanssa, mutta elokuvan edetessä nousee todelliseksi johtajaksi. Hugh Laurie esittää hieman jäykähköä kravattimiestä myös pätevästi, mutta hänen ja Miranda Oton roolit tuntuvat jokseenkin turhilta. Heidän hahmonsa tuovat väriä henkilögalleriaan, muuten heidän toimensa vaikuttavat samantekeviltä. Parhaiten henkilöhahmoista nousee esille Giovanni Ribisin kiihkeästi tulkitsema natsimainen lentokonesuunnittelija, jonka harteille lankeaa suuri haaste. Kuten tavallista tällaisissa elokuvissa, näyttelijäsuoritukset eivät ole millään lailla henkeäsalpaavia, mutta ne joka tapauksessa palvelevat tarkoitustaan. Muuta ei voi edes vaatia.

Flight of the Phoenix on lopulta oman genrensä sisällä varsin toimiva paketti - ehkä jopa hieman yllättäen. Monet juonenkäänteet näkee kilometrien päästä, eikä elokuva yritäkään kiertää oman genrensä pakollisuuksia, mutta siitäkin huolimatta tilannetta autiomassa seuraa kiinnostuneena. Jos siis tekee mieli popcorn-toimintaa, Flight of the Phoenix on melko turvallinen valinta. Sitä saa mitä tilaa.