Elizabethtown (2005)

Epäonnistuminen on helppoa, fiaskon rakentaminen vaikeampaa. Drewn kohdalla tämä on kuitenkin päässyt toteutumaan. Sillä hän saa kuulla, että hänen suunnittelemansa kenkä on tuottanut vajaa biljardi dollaria tappiota firmalleen. Itsemurhan partaalla oleva Drew, saa vielä kuulla, että hänen isänsä on kuollut, sillä fiaskon sattuessa, asiat voisivat olla huonomminkin. Matkalla Drew tapaa päällekäyvän lentoemännän Clairen, joka ensivaikutelmasta huolimatta tuo Drewn parhaat puolet esiin.

Taru Sormusten Herrasta –trilogiasta julkisuuteen noussut Orlando Bloom vaikuttaa Drewn roolissa epävarmalta. Hänestä ei löydy sitä jämäkkyyttä, jota Drew on tarvinnut päästäkseen huipulle, eikä myöskään sitä epävarmuutta, jonka myötä hän putosi huipulta. Häilyvän Bloomin aisapari Claire (Kirsten Dunst, Tahraton mieli) taas hohkaa Audrey Hepburn tyylistä arvokkuutta ja sulokkuutta, joka peittoaa Bloomin täysin. Yhdessä he kuitenkin muodostavat parin, jossa peräti on kemiaa.

Muidenkin huippuohjaajien (Terence Malick, Francis Ford Coppola) kanssa työskennellyt John Toll on kuvannut elokuvan perinteikkäästi ja tyylikkäästi, jota siivittää Crowelle tyypillisen vaihtelevat musiikkivalinnat. Varsinkin kantrirockartisti Ryan Adamsin biisit sopivat yhteen Drewn ja Clairen yksinäisten kuvien kanssa. Amerikkalaisen elokuvan Jake Nyman, Cameron Crowe, tuntuu elokuvissaan luottavan yhtä suuren osan tarinan kuljettamisesta musiikille, kuin näyttelijöille, kenties isommankin. Musiikin osuus Crowen elokuvissa onkin selkeä ottaen huomioon hänen menneisyytensä rocktoimittajana, jota omaelämäkerrallinen Melkein julkkiskin (Almoust Famous) sivuaa.

Crowen elokuva lukeutuu Alexander Paynen ja Jim Jarmuschin töiden joukkoon, sillä heidän elokuviensa tavoin se kertoo tavallisista ihmisistä ja pieniä tarinoita. Tämän tyyliset elokuvat ovat virkistäviä poikkeuksia muun elokuvatarjonnan keskellä, sillä harvoin tämän tyyppiset elokuvat saavat rahoitusta, varsinkaan jos pääosissa ei ole vetovoimaisia nimiä. Spekuloinneillekin tämän elokuvan suhteen on kyllä tilaa: olisiko elokuva kenties ollut parempi tuntemattomammilla nimillä?