Ota kiinni jos saat - Catch Me If You Can (2002)

Steven Spielberg ei ollut alun alkaen suunniteltu ohjaamaan Frank W. Abagnale nuoremmasta, 60-luvun suurimmasta rahahuijarista kertovan elokuvan. Ohjaajan olikin tarkoitus vain olla yksi nimituottaja elokuvan takana, kuten lopputulos osoittaa joutui hän suunnitelmien muuttuessa ottamaan kameran käteen. Miljoonien dollarien edestä vain muutamassa vuodessa huijannut Abagnalen rooliin valittiin lapsenkasvoinen Leonardo DiCaprio (Titanic, Gilbert Grape). Ota kiinni jos saat (Catch Me If You Can, 2002 USA) sisältää myös muita tunnettuja suuria miesnäyttelijöitä: Tom Hanks (Pelastakaa sotamies Ryan, Cast Away) pelaa kissa-hiiri-leikkiä Abagnalen kanssa ollen tätä jahtaava petostutkija, Christopher Walken (Pulp Fiction) esittää Abagnalen eronnutta sotaveteraani-isää ja pienessä sivuosassa tulkitsee Martin Sheen (Ilmestyskirja, Nyt!) Abagnalen tulevaa appiukkoa. Komea joukko eri ikäisiä näyttelijöitä.

Käsikirjoitus mukailee Stan Reddingin Abagnalesta kirjoittamaa kirjaa. Nykyään FBI:ssa itsekin petostutkijana ja asiantuntijana toimiva Abagnale osallistui myös elokuvan käsikirjoittamiseen yhdessä Jeff Nathansonin kanssa. Käsikirjoitus haiskahtaa pahasti laimennetulta, josta puuttuu moniulotteisuutta ja jännitystä. Reddingin kirjan uskoisi valottavan Abagnalea henkilönä paremmin. DiCaprio Abagnalen roolissa ei loista, joka syö ison palan elokuvan kokonaisuudesta. Toinen huono hahmo on FBI:n petosten tutkija-agentti Carl Hanratty (Hanks). Kissa-hiiri-leikki ei kasva missään vaiheessa vauhdikkaaksi ja jännittäväksi, kun konttorirotta Hanratty aikailee ja pölyttyy arkistojen keskellä. Tom Hanks taitaa olla mukana vain rahasta ja ystävänsä Spielbergin pyynnöstä. Toivottavasti Hanks nähdään tulevissa elokuvissa persoonallisemmissa rooleissa. Koko elokuvaa vaivaakin pintakiiltoisuus ja tekovaiheessa tehdyt kompromissit. Koko yleisöä yritetään miellyttää ja viihdyttää, joka ajatustasolla kuulostaa hyvältä, mutta lähes aina lopputulokseksi saadaan vain Hollykylän suuren rahan persoonattomia massaelokuvia. Spielberg on varmasti hyvä bisnesmies, jospa hän vielä pystyisi samalla ohjaamaan yhtä mallikkaita elokuvia mitä Schindlerin lista tai Pelastakaa sotamies Ryan.

Vain muutamassa vuodessa Abagnale ylti opettajaksi, asianajajaksi, lääkäriksi ja lentäjäksi. Rahaa mies kulutti miljoonia dollareita ja matkusti ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa. Kotoaan nuorukainen lähti aikuistuttuaan, mutta elokuva viittaa löyhästi hänen paenneen eronneita vanhempiaan. Käytännössä aikuistuminen tapahtui vasta vuosien päästä miehen siirtyessä FBI:lle asiantuntijaksi. Viaton 1960-luku kuvataan elokuvassa huomattavasti helpommalta paikalta huijata väärennetyillä shekeillä mitä nykymaailma. Liiankin helpoksi. Tätä tukee Hanrattyn järjestämät yllätyspidätykset, jotka päättyvät aina epäonnistumiseen. Oliko FBI vielä 1960-luvulla kyläpoliisin vertainen pikkukonttori, jossa ihasteltiin James Bondin urotekoja?

"-You know why the Yankees always win, Frank?

- 'Cause the have Mickey Mantle?

- No, it's 'cause the other teams can't stop staring at those damn pinstripes."

Ota kiinni jos saat on puhdasta viihdehuttua: kevyttä rikosdekkaria, takaa-ajoja, rahaa ja nimekkäitä näyttelijöitä. Tietenkin tarinalle on myös tosipohja. Harmittamaan jäi ettei mehukkaalta tuntunutta huijariveijaritarinaa oltu kirjoitettu enemmän henkilödraaman ja jännityksen suuntaan. Vaikkei elokuva ole täysverinen komedia, sisältää se muutamia huvittavia hetkiä ja on perustunnelmaltaan Spielbergin iloinen. Kuten sanottu on jo: Osaa Spielberg ohjata vieläkin paremmin. Tätä elokuvaa ei sovi pitää läheskään hänen parhaimpien elokuvien veroisena sen verran särmätön hattara se on.