Bye Bye Blue Bird (1999)

Bye Bye Blue Bird (1999 Tanska) on erikoinen lintulaji elokuvalevityksessämme. Vihreä sulkainen, punahelttainen ja mustanokkainen lintunen nähtiin ensimmäisen kerran Suomen alueella viime tammikuun 26. ja 28 välisenä aikana Helsingin Women of Artichoke -elokuvafestivaaleilla. Lintu on todennäköisesti lentänyt Suomeen Tanskan Färsaarilta ja sen lajitovereita on paikannettu muuallakin Euroopassa erinäisten elokuvafestivaalien yhteydessä. Lintulaji on levittäytynyt nyttemmin kesällä pesimään Suomeen videovuokraamoihin. Lajin emona pidetään yleisesti asiantuntevissa elokuvaryhmissä islantilaista ohjaaja Katri Ottarsdottiria. Bye Bye Blue Bird on rauhoitettu aina väliaikaisesti 1½ tunnin ajan.

Bye Bye Blue Bird kertoo Barbasta ja Rannvásta, jotka palaavat usean vuoden karkumatkalta kotoiseen Färsaarelle. Maailmaa nähneet ja kokeneet neidit suhtautuvat ylimielisesti menneisyyteensä edelleenkin, eikä kotipuolestakaan virtaa myötämielisiä vibroja. Räikeät kostuumit päällä nuoret naiset saapuvat saarelle repimään kertaalleen menneisyyden haavat auki ja yrittäen näin tyrehdyttää kyyneleet äitien silmissä. Sinisen fordin kuski Rúni, tavallinen nahkaliivinen punde kuljettaa naisia pitkin saaren raittia.

Bye Bye Blue Bird availee taakse jääneitä ovia ja valottaa näin näiden kahden kummallisen matkalaisen elämää. Saarelta löytyy oma tytär, uudelleen naimisiin mennyt äiti, vanhoja koulututtuja, kalavelkoja ja elämänpituisia kapeita kivimuureilla reunustettuja kyläteitä. Ohjaaja Ottarsdottirin road movie tarkastelee piristävän erilaista tilannetta tyylikkään askeettisesti. Ohjaaja, joka osaa hyödyntää Färsaarien luonnon jylhyyttä, harjakattoisten kalastajamökkien epäsovinnaisuutta ja kahden loistavasti yhteenpelaavan näyttelijän kokonaisuutta, tekee varmasti yhden vuoden erikoisimmista ja piristävimmistä elokuvista. Ja sitä BBBB on Hildigunn Eyðfinsdóttirin ja Sigri Mitra Gaïnin yhteenliimautunutta työskentelyä loistavan kuvauksen kuvaamana.

Kolmannella vuosikymmenellä elävien nuorten naisten elämän kuvaaminen on usein nähty elokuvissa. BBBB:stä puuttuu lähes täysin tyypillinen "pakko-romanttinen" sivujuoni, jolloin elokuvassa jää tilaa Barban ja Rannván mielenkiintoiselle ja hiukan pelottavallekin parisuhteelle. Tällaista naisista vain promillen verran ymmärtävän miehellä nousikin pelko siitä, että jos tilanne muuttuisi todellisuudeksi. Tietenkin sitä tajuaa, että kaikki naiset eivät voi olla näin vaikeasti ymmärrettäviä. Eihän?

Ottarsdottirin elokuva on todella mahtava pala suuren jenkkiläisen elokuvavirran vieressä. Muistaakseni elokuvan suomalainen levittäjä oli Scanbox, jolle kuuluu kiitos. BBBB hyödyntää todella hienosti Färsaarien kallioperspektiiviä, eikä kameran hieno hyödyntäminen lopu maisemaan. Elokuva toimii myös leikkaustasolla ja kuvankäytöstä voi mainita todella absurdin kohtauksen, joka henkilökohtaisesti räjäytti tilanteen mielettömäksi naururemakaksi.

Bye Bye Blue Bird on hauska, surullinen ja pohjoismaalainen elokuva. Tarina on erikoinen. Gaïni ja Eyðfinsdóttir kuin myös Rúnin roolissa esiintynyt Johan Dalsgaard tekevät vakuuttavaa roolityötä. "Bx4" on kuitenkin sen verran erikoinen tapaus, että elokuvan menestyminen suuren yleisön edessä olisi epätodennäköistä. Hyvällä tuurilla ja linnalla suosittelen vuokraamaan sen silti.