Boiler Room (2000)

Katsoin tässä vuoden vaihtumista ennen Ewan McGregorin tähdittämän Pörssipelurin, joka perustui mestarimeklari Nick Leesonin tarinaan. Leeson ajoi maailman vanhimman pankin konkurssiin ja seisautti koko pörssin. Boiler Room (2000 USA) on vastaus Leesonille. Vaikka elokuvat käsittelevät samaa aihetta, ovat näkökulmat eroavia. Boiler Room toimii huomattavasti elokuvallisemmassa ympäristössä, kun taas Pörssipeluri eksyi historiansa ja totuuden seuraamiseen. Kummassakin elokuvassa oli puolensa, mutta Boiler Room toimii huomattavasti paremmin.

Koko yhteiskuntamme nojaa laiskan ruhonsa taloutta vasten, jolloin yllättävät "kaatumiset" voivat olla mahdollisia. Valtioiden pörsseissä sijoitetaan rahaa, joka voi hävitä yllättäen olemattomiin kurssien ansiosta. Boiler Room antaa toiminnasta sellaisen käsityksen, että jälkikäteen ei tule mieleenkään sijoittaa omia ropoja osakkeisiin. Koska en tiedä koko systeemistä paljoakaan en myöskään tiedä kuinka todenmukainen elokuva oli. Minulle riittää vain se, että juoni toimii ja jutussa on itua. Onneksi Boiler Room ei eksy viljelemään alan sanastoa, joka tuntui taas olevan Pörssipelurin huonona puolena.

Giovanni Ribisi (Puhallettu 60 Sekunnissa) roolittaa keltanokka Seth Davisiä, joka "tee-se-itse" -kasinoyrityksen yhteydessä alkaa tehdä töitä J. T. Marlin -osakesijoitusyhtiölle. Marlinilla työskentelee nuoria, innokkaita ja rahanjanoisia meklareita, jotka rikastuvat 20 %:n provikoilla miljonääreiksi. Ribisi ottaa luulot pois muilta keltanokilta, joita pestataan kuin tarjoilijoita Linnan juhliin. "Puhumalla siitä selviää" voisi olla meklarien motto, sillä asiakkaita yhtiö hankkii vain puhumalla heidät ympäri. Valehdellaan, jotta asiakas ei vain lopettaisi puhelua. J. T. Marlin on yksi miljoonista pikku-sijoitusyhtiöistä, mutta se pystyy silti tarjoamaan työntekijöilleen neljä kertaa suuremmat palkat.

Boiler Room ei ole ehkä maailman jännittävin trilleri, mutta se toimii vikoineen. Aluksi "potilaan" tauti: Kärsii päähenkilön liiallisesta taustoittamisesta. Isän ja pojan suhteen kulmakivi on moneen kertaan jauhettu lapsuuden pyörällä kaatuminen. Lisäksi potilaan päähenkilö sairasti alussa tietämättään rakkaustarinan oireita. Taudin hoito: Saksilla, käsikirjoituksen siistiminen turhilta "syöpäkasvaimilta" ja Giovanni Ribisille laadukkaampia silmätippoja.

Elokuvassa vilahtaa Kevin Smithin elokuvista tuttu Ben Affleck (Armageddon), jolla tuntuu olevan kiire aina pois ruudusta. Boiler Room ei tarjoa yhtään kehuttavaa roolisuoritusta, vaikka Rolling Stone -makasiini arvioi Affleckin olleen parhaimmillaan. Se ei ole kuitenkaan kovinkaan mahtavaa koko mittapuulla. Käsikirjoitus vaatii Ribisin tekemään muutaman kerran normaalia voimakkaampaa draama, jolloin karisevat havut joulukuusesta Ribisin surkean suorituksen johdosta. Muuten miehen ei tarvitse tehdä kovinkaan paksua urakkaa kiireisen ja tunteettoman meklariehdokkaan roolissa. Leffan on ohjannu Ben Younger, ei sano mulle mittää!