Kolumni: Kadotetut katsojat

Me miehet olemme se kohdeyleisö jolle elokuvat tehdään. Vaikka elokuvateollisuus onkin pullollaan muutakin kuin miehistä draamaa ja actionpläjäyksiä, niin me olemme se varsinainen elokuvissa käyvä kansa. Joskus olenkin kuullut, jossain tilastoissa, että keskiverto elokuvissa kävijä olisi 20 - 40-vuotias mies. Enkä yhtään ihmettelisi. Jos katsomme meidän elokuvakriitikkoja ja/tai historioitsijoita huomaamme valtaosan niistä olevan miehiä. Minne ovat siis kadonneet keski-ikäiset ja nuoremmat naiset? Se on kaikille täysi mysteeri, mutta elokuvateatterit ovat ryhtyneet etsintään.

Monissa elokuvateattereissa on sunnuntaisin VIPanat -päiviä, tarkoittaen että kolmikymppiset naiset vievät vauvojaan ja lapsiaan elokuviin. Myöskin hiljattain kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi oli ennakkonäytöksiä, joita sponsoroi mm. Anna -lehti. Mikä näiden erikoispäivien funktio tarkalleen ottaen sitten on? No, tietenkin saada kadotettu kohderyhmä takaisin saleihin. Teatterit houkuttelevat naisia romanttisilla komedioilla, halvemmilla lipuilla ja mainospaketeilla katsomaan elokuvia. Kaiken lisäksi molemmat voittavat tässä asetelmassa. Teatterit ja naiset. Teatterit saavat naiset elokuviin ja naiset pääsevät vaihtelun vuoksi ulos lastensa kanssa.

Henkilökohtaisesti minulla on jo ollut tiedossa kyseiset seikat, mutta vasta viime sunnuntaina tiedostin ne kokonaisvaltaisesti. Olin nimittäin menossa katsomaan äitini kanssa Jotain annettavaa ja Tampereen Plevnassa oli juuri sinä sunnuntaina ipanakino. Odotellessani elokuviin menoa katselin isän menevän tyttärensä kanssa takaisin Karhuveljeni Koda -saliin vessassa käynnin jälkeen. Oven avannut nainen kommentoi toiselle kollegalleen hymyillen että: "Laitto housuja vielä kävellessä kiinni". Itsekin naureskelin lapsen koomisuudelle ja kuulin kuinka omassa teatterissani trailerit olivat jo alkamassa. Siinä nousi melkein hiki pintaan vannoutuneelle elokuvanystävälle, kunnes vessasta syöksähtikin oma vähemmistönedustajani housujaan napittaen. Tungin liput ovimiehelle ja ampaisimme sisään.

Naisten elokuvissa käymisen vähyydessä ei kyse ilmeisesti olekaan tarjonnasta tai sen puutteesta, vaan pikemminkin siitä että he tarvitsevat jonkun viemään heidät sinne. Oli se sitten isä viemässä tytärtään tai poika viemässä äitiään, niin me miehet olemme niitä jotka saavat naiset elokuviin.

VIPanat (kotisivut)

Otto Kylmälä | sähköposti Kirjoittaja on 17-vuotias lukiolainen Tampereelta.