Kolumni: Hollywood genret Suomessa

Suomalaisessa nykyelokuvassa on tapahtunut äskettäin muutamia poikkeustapauksia. Nimittäin ison kaavan genre-elokuvat ovat vihdoin rantautuneet Suomeen. Kesällä sai ensi-iltansa film noir -elokuva Vares, hieman ennen joulua musikaali Keisarikunta ja viime viikonloppuna episodielokuva Paha maa. Mutta miksi vasta nyt?

"Nykypäivänä olisi mahdotonta tuottaa kunnollista genre-elokuvaa ilman hyvää rahoitusta."

Onhan Suomessakin tehty erilaisia genre-elokuvia, mutta varsinaista menestystä ei ole ollut. Kukapa meistä voisi unohtaa esim. Santeri Kinnusen ja Juha Veijosen tähdittämän actionleffan Esa ja Vesa - Auringonlaskun ratsastajat - valitettavasti aivan liian harva. Nyt syynä tähän "uuteen trendiin" on suomalaisen nykyelokuvan uusi tuleminen. Ja koska ideat ovat kohta loppumassa, on täysin luonnollista että vaikutteet haetaan Amerikasta ja sen vanhimmista perinteistä. Päägenret ovat olleet amerikkalaisen elokuvan perustana jo 1920-luvulta lähtien, mutta niiden toteutus vaatii rahaa. Viime vuosina ihmiset on saatu taas teatteriin, joten luottamuksen kautta tulee nykyään myös rahoitusta. Nykypäivänä olisi mahdotonta tuottaa kunnollista genre-elokuvaa ilman hyvää rahoitusta. Voitteko kuvitella että Puolassa olisi tehty 80-luvulla halpabudjetin westernejä, saatikka sitten Suomessa.

Elokuvan historiassa uudet tyylisuunnat ovat usein syntyneet genreuudistusten tai ns. genrerikkomusten kautta, koska tyyli ja elokuvan genre ovat usein olleet kytköksissä toisiinsa. Genret ovat olleet 1960-luvun jälkeen vapaata riistaa ohjaajille ja käsikirjoittajille, pitkälti Ranskan uuden aallon ja Hollywoodin studiojärjestelmän murtumisen vaikutuksesta. Ranskan uusi aalto ja sen etunenässä Jean-Luc Godard ihannoivat amerikkalaisia elokuvia, siksi myös heidän ensimmäiset elokuvansa pohjautuivat amerikkalaisiin genreihin kuten rikos, musikaali, sota ja sci-fi. Erityisesti musikaali on nähnyt aivan uudenlaisen päivänvalon Sound of Musicin ja My Fair Ladyn jälkeen, mm. Demyn Cherbourgin sateenvarjojen ja Fossen Cabaren muodossa. Musikaalia on vuosien saatossa riepoteltu ehkä eniten, koska se antaa ns. eniten vapauksia. Musikaalissa irtaudutaan muusta elokuvasta ja pysähdytään kuvaamaan ihmisen sisäistä tunne-elämää, usein laulun muodossa. Komedian puitteissa tehtyjä kokeiluja ovat mm. Rocky Horror Picture Show, Blues Brothers ja South Park, mutta myös euroauteur Lars von Trierin Dancer in the dark on huomattava uudistus genreen. Musikaali elää kuitenkin vahvana valtavirtaelokuvassakin Moulin Rougen ja Chicagon muodossa. Muutamat yksittäiset ohjaajat ovat luoneet jopa koko tyylinsä genrekokeiluilla. Heidän neroutensa tai voimansa voivat perustua pelkästään yhden genren uudistamiseen ja varioimiseen, kuten Sergio Leone ja Quentin Tarantino. Leone uudisti westernin tehden siitä aavikko-oopperan miehille ja Tarantino uudisti rikosgenren romuttamalla lineaarisen kerronnan.

Saa nähdä mihin suomalainen elokuva on seuraavaksi menossa, tai syntyykö tästä kenties suomalaisen elokuvan uusi aalto? Kukaan ei tiedä, mutta kun tarkastellaan niitä taiteellisia visioita, jotka ovat syntyneet genrekokeilujen puitteissa, niin voi tyytyväisin mielin toivottaa genret tervetulleiksi myös tänne Suomeen.

Otto Kylmälä | sähköposti 18v. abiturientti, joka haluaa kouluttaa itsensä työttömäksi.