Raportti: Forssan viidennet mykkäelokuvafestivaalit 27. - 29.8.2004

Forssan kansainväliset mykkäelokuvafestivaalit järjestettiin tänä vuonna jo viidennen kerran. Edellisvuosien tapaan festivaalit tarjosivat laadukkaita muusikoita sekä mielenkiintoisia vieraita, mutta ennen kaikkea suuria, ikimuistoisia elokuvia.

Greta Garbon valinta tämän vuoden teemaksi oli hyvä idea, sillä Garbon varhaiset elokuvat ovat hänen maineestaan huolimatta jääneet jokseenkin taka-alalle. Tähän tuli korjaus kolmen elokuvan muodossa: Himo (Flesh and the Devil, 1926), Salaperäinen nainen (The Mysterious Lady, 1928) sekä Kohtalokas nainen (A Woman of Affairs, 1928) ovat kaikki Garbon uran keskeisiä teoksia, ja onkin hienoa, että festivaalit mahdollistivat niiden näkemisen oikeassa ympäristössä. Omaksi suosikikseni nousi Kohtalokas nainen, joka osoittautui kuuluvansa parhaiden koskaan tehtyjen rakkausdraamojen harvalukuiseen joukkoon. Hienon elokuvan täydensi Trio Mutual, jonka säestys hakee vertaistaan aivan kansainvälisten mykkäelokuvasävellystenkin joukossa. Lisäpanoksen Garbon elokuviin toi Kyprokselta kotoisin olevan Yiannakis Ioannidesin informatiiviset luennot esitettävien elokuvien yhteydessä.

Frank Lloyd oli yksi varhaisen Hollywoodin kuuluisimmista ohjaajista ja onkin turhauttavaa todeta, että hänenlaisensa tekijä on vuosikymmenten saatossa painunut historian hämärään. Oliver Twist (1922) sekä Merihaukka (The Sea Hawk, 1924) kuuluvat harvojen säilyneiden joukkoon, ja jo pelkästään näillä elokuvilla voi helposti todeta Lloydin maineen olleen ansaittu. Vierailijana näiden elokuvien kohdalla oli Lloydin lapsenlapsi, yhdysvaltalainen Antonia Guerrero, joka kertoili auliisti tarinoita isoisästään.

Ohukainen ja Paksukainen edustivat klassista komediaa kahdella lyhytelokuvalla, samoin tilaa sai "suuri kivikasvo" Buster Keaton, jonka laajasta tuotannosta oli mukaan kelpuutettu Vieraanvaraisuutta (Our Hospitality, 1924) sekä kolmen lyhytelokuvan sarja. Perjantai-illan myöhäiselokuvana esitetty Jokin (It, 1927) tähtenään Clara Bow oli piristävä yllätys muuten niin miesvoittoisessa komediaosuudessa.

Propagandaelokuvien lisäksi kotimaista tuotantoa edusti Valentin Vaalan Laveata tietä (1931), joka osui valitettavasti päällekkäin Merihaukan kanssa ja jäi näin näkemättä. Suomalaista elokuvaa oli muutenkin tarjolla vähemmän kuin aiemmin, toivottavasti tulevina vuosina ne palaavat jälleen sankoin joukoin ohjelmistoon.

Erinomaisesti järjestetystä ja organisoidusta tapahtumasta ei ole pahaa sanottavaa ja viimein tuntuu myös siltä, että niin media kuin yleisökin on löytänyt festivaalit toivotulla tavalla. Monet sanomalehdet kirjoittivat tapahtumasta vuolaasti ja mitä yleisöön tulee, en muista milloin teatteriin olisi ollut samanlaista ryntäystä kuin päätöselokuvana esitetyn Salaperäisen naisen kohdalla. Hyvä niin, sillä näin varmistetaan laadukkaiden festivaalien tulevaisuus jatkossakin.

Haastattelussa festivaalin puuhamies Ville Koivisto

www.forssasilentmovie.com

kirjoittanut Kari Glödstaf