Forssan mykkäelokuvafestivaalit 2.- 4.9.2005

teksti ja kuvat: Kari Glödstaf

Kuudetta kertaa järjestetyt Forssan kansainväliset mykkäelokuvafestivaalit tarjosivat tälläkin kertaa mykkäelokuvan ystäville todellisia herkkupaloja: laadukasta komediaa, amerikkalaista sotapropagandaa, kuolemattomia elokuvaklassikoita sekä yli sata vuotta vanhoja lyhytelokuvia. Ohjelmistoa oli tällä kertaa mukana suunnittelemassa amerikkalainen elokuvahistorioitsija Eric Grayson, joka toimi myös esittelijänä useimpien elokuvien kohdalla. Apunaan hänellä oli osan aikaa Suomen elokuva-arkiston tutkija Henry Bacon.

Festivaalit alkoivat perjantaina kansanedustaja Minna Lintosen avaamina tavalla, joka oli paitsi persoonallinen, myös hauska ja oivaltava. Lintonen ei pitänyt tavanomaista avauspuhetta, vaan toivotti vieraat tervetulleiksi mykkäelokuvia mukailevin tekstipaperein. Lintosen mainion avauksen jälkeen päästiinkin itse asiaan eli elokuvien pariin.

Tämän vuoden teemaksi forssalaiset olivat valinneet kuuluisan Hollywood-ohjaaja Erich von Stroheimin. Stroheimin ohjauksista nähtiin festivaaleilla se monien mielestä tärkein, vuonna 1928 valmistunut The Wedding March (Häämarssi). Elokuvan suosiosta kertoo, että näytäntö oli jo hyvissä ajoin loppuunmyyty. Stroheimin näyttelijätyöskentelyyn saatiin Häämarssin lisäksi tutustua Alan Croslandin ohjaamassa elokuvassa The Unbeliever (1918) sekä Allen Holubarin The Heart of Humanityssa (1918). Varsinkin ensin mainittu teos oli todellinen kulttuurihelmi, sillä vuosikymmenien ajan kadonneena ollutta elokuvaa ei ole SEA:n tietojen mukaan aiemmin Suomessa esitetty.

The Unbelieverin lisäksi toinen todellinen elokuvaklassikko oli Tod Browningin ohjaama ja Lon Chaneyn tähdittämä West of Zanzibar vuodelta 1928, jota Heikki Elon orkesteri loistavasti säesti. Tunnelmallinen elokuva lukeutuu kuuluisan parivaljakon tuntemattomimpiin teoksiin. Kiitos Eric Graysonin arkistolle, tämäkin harvinaisuus oli nyt mahdollista nähdä. West of Zanzibarin aikana koettiin myös melkoisia kauhunhetkiä, kun hieman ennen loppua elokuva yhtäkkiä pysähtyi. Vika osoittautui lopulta ainoastaan vuosien saatossa haurastuneen filmin katkeamiseksi ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Graysonin arkistojen kätköistä oli löytynyt myös mielenkiintoinen "kotivideo", esittelymatka Metro-Goldwyn-Mayerin studioille vuodelta 1925.

Muita pitkiä elokuvia olivat King Vidorin mykkäklassikoista vähimmälle huomiolle jäänyt Show People (1928), Fritz Langin kiehtova Der Müde Tod (Väsynyt kuolema, 1921) sekä unohdetun koomikkosuuruuden, Harry Langdonin, kuuluisin mykkäelokuva The Strong Man (Vahva mies, 1926). Näiden lisäksi festivaaleilla oli mahdollisuus tutustua myös kotimaisiin mykkäelokuviin (Tukkijoella, 1928 ja Meidän poikamme, 1929), Louis Lumièren ja Georges Méliès'n lyhytelokuviin sekä kolmen lyhytkomedian koosteeseen, jota tähdittivät Buster Keaton, Laurel & Hardy sekä Max Davidson. Kotimaisia sotapropagandaelokuvia nähtiin todennäköisesti viimeistä kertaa, sillä järjestäjien mukaan ne on kaikki esitetty.

Katsotut elokuvat: Häämarssi, Show People, The Unbeliever ja Väsynyt kuolema.

www.forssasilentmovie.com

ERIC GRAYSON

Yhdysvaltalainen elokuvahistorioitsija ja –suojelija Eric Grayson on elokuvamies sanan täydessä merkityksessä. Yli kahden vuosikymmenen ajan elokuvia keränneen Graysonin laajoista arkistoista löytyy mm. kaksisataa 16 mm elokuvaa sekä viisikymmentä 35 mm elokuvaa. Elokuvien kerääminen on hänen mukaansa erittäin vaikeaa ja kallista. Parhaimpina paikkoina elokuva-aarteiden löytämiseksi Grayson pitää hylättyjä elokuvateattereita ja jopa roskiksia. Miehen omistautumisesta elokuville kertoo myös se, että hän omien sanojensa mukaan maksoi eräälle rakennusyhtiölle sievoisen summan rahaa, jotta saisi tarkistaa hylätyn drive in –teatterin jäämistön ennen paikan joutumista puskutraktoreiden jyräämäksi.

Mikä parasta, Grayson ei suinkaan ole aarrekammiostaan yksin nauttiva keräilijä, vaan hän tekee aktiivisesti yhteistyötä eri elokuvafestivaalien kanssa. Vaikka mies matkustikin ensimmäistä kertaa elokuvafestivaaleille kotimaansa ulkopuolelle, ei Forssakaan ollut hänelle täysin vieras paikka, sillä viime vuonna hänen arkistonsa tarjosi festivaaleille Oliver Twistin (1922). Tällä kertaa tarjonta oli hieman runsaampaa, sillä peräti viiden näytöksen anti oli saapunut hänen mukanaan: Lumièren ja Mélièsin lyhytelokuvat, lyhytkomedioiden kooste, Der Müde Tod, West of Zanzibar sekä kiertoajelu M-G-M:n studioilla.