powered by FreeFind

 

Kolumni: Elokuvakriitikoiden oma maailma

Tuskin tulee sitä päivää, kun kriitikko ja tavallinen katsoja kohtaavat harmonisen yhteisymmärryksen merkeissä. Tiistai-iltana Cannesin elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saanut Da Vinci – koodi haukuttiin kriitikoiden toimesta täysin lyttyyn. Yleisönkään reaktiot eivät olleet niitä toivotuimpia: yleisö oli jopa purskahdellut nauramaan eri juonenkäänteissä. Samalla, kun nämä kriitikot tyrmäsivät elokuvan, he kuitenkin ennustivat sille valtaisaa menestystä. Onko todella niin, että jos kriitikot pitävät niin kansa ei, ja jos kansa pitää niin kriitikot ovat väärässä?

Da Vinci – koodin kohdalla täytyy ottaa huomioon se mieletön julkisuus mitä elokuva on saanut, joka lopulta takaa sille miljoonien lipputulot. Suuria massoja ei pysäytä muutamien kriitikoiden protestoiva ääni, vaikka se harvemmin sitä on. Kriitikon ja kritiikin tehtävänä on usein vain kertoa ns. asiantuntijan mielipide ja/tai neuvoa mihin elokuvaan kallisarvoinen aika kannattaa käyttää.

"...kriitikot usein nostavat kaukaa tulleita elokuvia suosittujen elokuvien kustannuksella..."

On kuitenkin myönnettävä että kriitikot elävät omassa maailmassaan, täynnä ristiriitaisuuksia ja itseään pönkittävää egoismia. Taannoinen Yle Teeman Kinoklubin -ohjelman elokuvakritiikkikeskustelu sivusi myös tätä ja sitä kuinka katsoja ja kriitikko eivät välttämättä kohtaa. Manu Haapalaisen haastateltavina studiossa olivat ohjaajat Janne Kuusi ja Dome Karukoski sekä elokuvakriitikko Antti Selkokari. Keskustelussa tuli esille eräs mielenkiintoinen havainto siitä, kuinka kriitikot usein nostavat kaukaa tulleita elokuvia suosittujen elokuvien kustannuksella, vaikka osa niiden kulttuurisesta kontekstista jääkin ymmärtämättä. Kriitikot arvostavat näitä elokuvia enemmän kuin esim. viihteellisiä tai kotimaisia, vaikka niiden kuuluisi olla läheisimpiä ja helpommin saavutettavissa.

Paradoksaalisesti kriitikot saavat näistä elokuvista samanaikaisesti enemmän ja vähemmän. Asetelmaan ei välttämättä ole tulossa mitään muutosta. Olisi vaikea kuvitella tilannetta, jossa kriitikot ylistävät ja hehkuttavat Matti -tyyppistä elokuvaa ja samanaikaisesti kansa kokisi sen omakseen. Molemmat osapuolet sulkeutuvat omiin maailmoihinsa eivätkä koskaan kohtaa. Vastakkainasettelun aika ei ilmeisesti vieläkään ole ohi.

Kinoklubin keskustelun voi kuunnella osoitteessa: www.yle.fi/teema/podcast/mp3/kinoklubi_2104.mp3

Lue Da Vinci –koodin arvostelu

 

 

teksti: © 2006 Otto Kylmälä
20v. siviilipalvelusmies, osa-aika dj, lehdenjakaja, harrastelijamuusikko ja musiikki- ja elokuvakriitikko
 

© 1999-2007 Hosting: Futuron Internet | Sivuilla vieraillut elokuvan ystäviä Kävijälaskuri

MAINOS: